HUA HIN, THAIMAA 9.1. 2015

Saavuimme Hua Hiniin siis vähän vaille puoli kuusi aamulla. Pienen hakemisen jälkeen nuori taksimme löysi majapaikkamme ja sitten nukkumaan. Vaan ei! Paikka oli kiinni ja ovi lukossa. Viralliseen avaamiseen oli vielä kolme tuntia aikaa. Onneksi muutaman puhelinsoiton jälkeen saimme oven avaajat paikalle. Sitten nukkumaan. Puoli yhdeksältä joku töni minua ja ilmoitti, että hei nyt on aamu! Ei, ei, ei voi olla totta! Aamu jo nyt! En halua, en halua. Liha pisti kampoihin, mutta päätin voittaa ja aloin asennoitumaan että noustavahan se on. Muru-kulta oli jo ihan täpinöissään lähdössä kaupungille katselemaan. Eihän siinä muu auttanut kuin "ylös vaan ja lenkille".

Ajattelin ensin, että kuinkahan opin kulkemaan kaupungissa, mutta huomasin, että kulkeminen olikin aika yksinkertaista. Pääkatu ja siitä lähti poikkikatuja. Oikeat maamerkin mieleen ja siitähän se sujuisi. Ensimmäisenä löysimme pienen oikopolun rannalle. Meri avautui edessämme ja neljä laivaston alusta kellutteli lahdella. Pitkästä aikaa sai laittaa varpaansa Siiamin lahteen joka taitaa olla nykyään Thaimaan lahti. Tuntui hyvälle. Siinä hetken aikaa ihasteltuamme ja pari kaupustelijaa torjuttuamme lähdimme takaisin päin. Pääkadun ylittäminen vaatii kansalaisrohkeutta ja ajoittamisen taitoa. On liikenteellä sen verran kova vauhti. Mutta hengissä selvisimme. Matkan varrella on Market Village, Markettikylä, jossa on neljässä kerroksessa kaikenlaisia kauppoja. Suuri muovinen joulukuusi nököttää vieläkin ulkopuolella prameassa koristeasussaan ja joululaulut soivat. Market Villagen loppiainen ei ole vielä tullut. Ruokapaikkakin löytyi sieltä ja ensimmäiset thairuuat tuli popsittua, tai hörpittyä kun otin keiton, jonka piti ensin olla, siis mieleni tasolla, liha-annos. Ei siinä mitään. Kelpasihan sekin. Jonkinlaisia maksanpaloja taisi olla mukana. Niin ainakin tulkitsin.

Takaisin kotiin ja päivälevolle. Sitten vaimo oli taas menossa. "Hei. suomalaisilla on Varikolla soppapäivä tänään. Minä haluan mennä tapaamaan heitä sinne!" Mihin aikaan? " Kolmesta viiteen. "Siis viidentoistaminuutin päästä!" Aha, että silleen. Mennään vaan. Ja niin sitä mentiin. Kyydinkin saimme majapaikkamme puolesta ja sieltähän se Hua Hinin Suomi-seuran Varikko löytyikin. Ja suomalaisia. Ja lihakeittoa ja karjalanpiirakoita. Jälkiruuaksi suklaakakkua ja vesimeloonia.

Oli mukava tutustua alueen suomalaisiin. Kun porukka kuuli, että Raxu on tullut tulkkausharjoitteluun ja opiskelee kieltä niin sitten muutamien kiinnostus heräsi. Hei, me tarvitaan tulkkia talon vakuutusasioiden kanssa. Hei, tulisitko meidän thai-kielen alkeisryhmään opettamaan meitä? Tytöllä oli heti kättelyssä vientiä. Minä juttelin porukan moottoripyöräilijöiden kanssa ja he kertoilivat mielellään toiminnastaan. Olipa muutama tullut paikalle konepyörällään. Kun minullakin on bemarini niin yhteistähän heti löytyi. Sain hyviä neuvoja, jos olisin kiinnostunut esim. thailaisesta ajokortista. No jaa, en nyt ajatellut mitään korttia hankkia ja kansainvälisen ajokortin hankinnankin missasin ennen lähtöämme. Ajellaan sitten joku toinen kerta.  Olemme liikkuneet nyt jalan ja se tuntuu oikein hyvälle. Saa hyötyliikuntaakin.

Illalla tappelin siis tietokoneeni kanssa ja nukkumaan menin puoli yhdentoista maissa. Aamulla jugurttia ja mysliä naamaan ja pari pomelon viipaletta napaan niin siinä olikin terveellinen aamiainen. Raakel lähti kymmeneksi Varikolle thaitunnille ja minä jatkoin tappelua tietokoneeni kanssa. Tietokoneeni voitti. Sitten kahdeksitoista Markettikylään taas syömään ja kotiin lepotauolle. Illalla on tiedossa suomalaiskaraokeilta. Sinne sitten tähdätään. Halutaan luoda hyvät suhteet suomalaisten kanssa. Mutta siitä sitten tuonnempana taas lisää.