MUKAVIA VIERAITA 4.1. 2015

Tänään kävimme taas keskustassa ja minä sorruin siihen objektiiviin. Se näytekappale olikin ainoa yksilö liikkeessä ja saimme siten tingittyä hinnasta -20% pois. Mukava oli näppäillä ekat kuvat sillä. Sitten kävimme yhdessä syömässä Yates - nimisessä ravintolassa. Takaisin tullessa tuli taas kuntoiltua 11% ylämäessä. Totesinkin, että jos täällä asuisi niin kunto nousisi kyllä nopeasti kun näitä mäkiä tarpoisi edestakaisin.

Iltapäivällä saimme mukavia vieraita. Raine ja Ruth Ihalainen poikkesivat kylässä. He asuvat tästä parin kymmenen minuutin ajomatkan päässä. Olen tutustunut Raineen 90-luvulla ollessani pastorina Nastolassa. He asuivat silloin Villähteellä. Tunnen hänen isänsä Martin hyvin. Martti on ollut monia vuosia pastorina eri seurakunnissa. Raine ja Ruth toimivat täällä Englannissa WEC-lähetysjärjestön palveluksessa. Ruthia en ollut tavannut aikaisemmin. Samalla he tutustuivat Eeroon ja Tanjaan. Jos siitä syntyisi vaikka yhteys heidän kanssaan.

Tanja, Raxu ja pojat lähtivät taskulamppujen kanssa etsimään geo-kätköä metsästä. Minuakin pyysivät mukaan ja jännäähän se olisi ollutkin, mutta en halunnut kastella kenkiäni märässä metsässä. Ne imevät vettä kuin pesusienet.

Tämä blogikirjoittelu onkin ihan mukavaa touhua. Ennen tytöt aloittivat päiväkirjansa " Rakas päiväkirjani...." Minä voisin aloittaa että "Rakas blogini....". Mutta se ei tunnu yhtä broosalliselle. Joten en taida tehdä sitä.
Kirjottaminen on ollut aina vahva puoleni. Jo kouluaikana ainekirjoitus oli yksi lempiaiheistani. Äidinkielen opettaja Salli Huotilainen kannusti minua kovasti kirjoittamaan. Tuloksena onkin ollut yksi nuorisoromaani, "Lifti taivaaseen", joka julkaistiin 80-luvulla. Sitten on tullut erilaisia lehtijuttuja ja kolumneja jne. Kirjoittamalla käsittelin monia sisäisiä tuntemuksianikin ja se monesti helpotti oloa. Tämä blogikirjoittelu on nyt uusi kokemus minulle ja tuntuu ihan mukavalta kunhan oppii vielä pelaamaan tämän tekniikan kanssa. Pikkuhiljaa kuvat ja videotkin löytävät oikean muotonsa ja paikkansakin blogissa. Onneksi olemme täällä medianomi ja elokuvakouluttajapoikani kotona vierailemassa. Saan täällä nyt tosi hyvää oppia koko ajan. Sitten toivottavasti Thaimaassa ei ole sormi niin usein suussa näiden asioiden kanssa.

 Iltahommina lupasin nukuttaa Ella-tyttösen niin Eero saa tehdä työasioita rauhassa. Minulla onkin usean vuoden kokemus tältä alalta. Olen nukuttanut monta pikkulasta aikoinani ja joskus " he ovat nukuttaneet minut" kun kesken iltasadun olen sammunut itse. Monta kertaa kävi niin, että kun luin satua ja alkoi ramasemaan niin sanat alkoivat mennä sekaisin ja lapset huomauttivat minulle, että "isi, ei siinä noin lue!"

Jaahas, nyt pitäisi saada tänne pari kuvaa. Kokeilin hommaa jo äsken ja tulos oli, että sain kirjoittaa kaikki jutut uudelleen. Yritetäänpä nyt paremmalla menestyksellä, toivottavasti!  (Hiphei, se onnistui!)