Hyvää aamupäivää teille ja iltapäivää meille! Raxu tuossa istuu oppitunnillansa kuuliaisena oppilaana ja minä olen seikkaillut netin mielenkiintoisessa maailmassa. Jaahah, kaksitoista minuuttia on virtaa vielä akussa jäljellä. Laitanpahan töpselin seinään tässä välissä.....No niin, nyt jatketaan.
Noh, en ollut pelkästään netissä. Aamulla Raxu lähti asioille jo aikaisin ja minä jäin tänne asunnolle jälleen itsekseni. Löysin jälleen Ruth Fazalin You Tubesta ja vietin hetken Jumalan edessä. Tällä kertaa olin ihan "oikeassa" rukouksessa. Muistin perhettäni, omaisiani, suomalaisia täällä Hua Hinissa ja seurakuntaa kotitaavetissa. On se vaan niin mahtavaa, että saa kantaa asioita Isälle. Purkaa sydäntään täysillä. Se tekkee niin hyvvee!
Koen usein Jumalan edessä ollessani suurta rakkautta ihmisiä kohtaan. Kun ajattelen omaisiani niin lämmin henkäys käy olemukseni läpi. Tai kun rukoilen seurakuntani puolesta koen, että he ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Tänäänkin mainitsin monia nimillä ja siunasin heitä. Kun ajattelen ihmisiäni ympärilläni näen heidät ihmeellisinä ja upeina omina yksilöinään. Jokainen heistä on ainutlaatuinen yksilö koko maailmassa. Ei ole ketään heidän veroistaan toista. He ovat arvokkaita Jumalalle ja minunkin tulee siksi arvostaa heitä. Ja sen haluan tehdäkin.
Teenpä tässä nyt jotain mitä en ole ikinä tehnyt: nostan teistä joitakin esille tässä blogissani. Haluan jakaa joitakin ihania asioita teistä, joita olen paljon ajatellut. Niistäkin joita en nyt mainitse tässä minulla on paljon hyvää sanottavaa niin, että vaikka sinun nimeäsi ei tässä tulisi nyt esiin niin ei merkitse sitä että sinussa ei olisi mitään hyvää.
Otetaan perheeni:
Vaimoni Raakel: Jumalan lahja minulle ja rakastan häntä paljon ja hän on minulle tärkeä. Olemme yhdessä menneet läpi monet raskaat ajat ja ne ovat lujittaneet meitä ja lähentäneet meitä toisiimme. En vaihtaisi häntä kehenkään toiseen. Haluan pitää hänestä huolta ja rakastaa häntä enemmän ja enemmän. Kiitos kulta, että olet jaksanut olla kanssani nämä vuodet. Meidän laulumme on Juha Tapion Kaksi puuta.
Isä Erkki, huumorintajuinen, monin tavoin lahjakas, elämää kokenut ja myöhemmällä iällä lisää sisäistä herkkyyttä saanut mies, jota arvosta todella paljon ja toivoisin olevani edes vähän hänen kaltaisensa.
Äiti Maija-Liisa, iloinen ja positiivinen ja todella vieraanvarainen ja lämmin persoona, jonka siipien alla on ollut hyvä kasvaa ja joka edelleenkin on kiinnostunut mitä hänen 61-vuotiaalle esikoiselleen kuuluu. Upea äiti, josta olen todella ylpeä.
Velipoika Olli, huumorilla varustettu muusikko-opettaja, jonka kanssa lapsena tuli tapeltua ja jota nykyisin vanhoina miehinä on naureskeltu. Humoristinen velikulta ja aivan mahtava velipoika. Hienoa, että tappeluista huolimatta välimme ovat mitä parhaimmat. Tsemppiä Oltsu eteenpäinkin.
Sisko Annukka: äidinäitiin tullut tehopakkaus, joka pistää tuulemaan kun aika on. Pitää meidät äijät ojennuksessa. Ystävällinen ja iloinen ja tässä äitiinsä tullut. Pikkusisko, jonka kanssa tulee mukavasti toimeen. Me emme ole tapelleet, mutta siitä huolimatta välimme ovat loistavat. Vitsi, vitsi. Tsemppiä pikkusisko. On kiva elää samassa perheessä kanssasi.
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Nytkin on mielessäni monia teitä muita, joita ajattelen rakkaudella. Seurakunnassa ja perheessäni. Niin, perheessäni. Lapsistani Annista, Eerosta, Eevasta ja Vesasta olen äärettömän ylpeä ja onnellinen. Vävypojistani Antista ja Laurista ja miniästäni Tanjasta olen ylpeä. Lastenlapsistani olen ylpeä ja onnellinen. Olen todella rikas mies. Sanokoon Rockeweller tai Wahlroos mitä tahansa niin minä olen rikkaampi, monta kertaa rikkaampi.
Kun ajattelen seurakuntaani niin on hienoa ajatella teitä veljet ja sisaret. Olette kaikki Jumalan luomia, hienoja yksilöitä. Teillä kaikilla on erilaisia lahjoja, löytyy luonnetta ja intoa ja tarmoa. Löytyy rakkautta, ystävällisyyttä ja armoa. Teidän kanssanne on ilo tehdä Jumalan valtakunnan työtä ja ennen kaikkea kuulua yhdessä teidän kanssanne suureen Taivaan Isän perheeseen. Olette jokainen ainutlaatuinen timantti Jumalan maailmalaajuisessa korussa. Rakastan ja arvostan teitä. Tällaisia ajatuksia on tänään aamupäivänä ollut mielessäni ja paljon muutakin.
Puolelta päivin lähdin "kylälle" tallustelemaan. Hankin eilen preepaidkortin toiseen puhelimeeni ja nyt voin soitella täällä edullisesti. Se vain ei suostunut toimimaan ja tänään menin lähikauppaamme, josta sen ostimme ja yritin selvittää asiaa, mutta eihän kaupan tyttö ymmärtänyt kunnolla englantia ja asia jäi sikseen. Kävelin Market Villagelle ja menin kaunioumamuangia ostamaan. Noh, kerron mitä se on. Syömme sitä myös joskus kotona. Siinä on sitkeää riisiä, kookosmaitoa, sokeria, suolaa ja mangoa. Todellinen herkkupakkaus. Istuin sitä syömään ja kohta vilahti ohi tuttu leninki. Raxu oli tullut asioiltaan syömään ja oli laittanut minulle viestin, josko itsekin tulisin, mutta en ollut saanut viestiä kun puhelin ei toiminut Siinä sitten istuin juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja niin saimme syödä yhdessä. Tilasin jotain meriruuan nimellä olevaa ja pettymys oli aikamoinen. Lautasella lillui kaksi isoa katkarapua, hummerin paloja taisi olla neljä ja rapeita nuudeleita kastikkeenlitkussa. Tulin vain vihaiseksi. Raxu oli käynyt kirjakaupassa ja tilaamassa käyntikortteja, joita voi jakaa suomalaisille ja ilmoittautumassa kielikouluun. Se tyttö painaa nyt menemään täysillä kielitaitonsa eteen. Nostan hattua.
Iltapäivällä oli Raxun koulutunnit taas ja sitten lähdettiin Tapsan ja Sinnun luo. Matkalla poikettiin lähikauppaan selvittämään preepaidongelmaa ja selvisikin, että kortti toimii minun toisessa puhelimessani, joten siinä ei ollutkaan mitään vikaa. Tapsa oli luvannut skootterinsa meille lainaksi ja niin oli minun rohkaistava mieleni ja hypättävä kulkupelin satulalle. Ei muuta kuin silmät kiinni ja sekaan vaan liikennesirkukseen. Oma bemarini Suomessa painaa vajaa kolmesataa kiloa niin tässähän olikin taas totuttelemista. Skootteri on niin kevyt ja tuntuu ihan leikkikalulta että se vaatiikin totuttelua nyt niin päin. Aika jännää, että kevyempi pelikin vaatii totuttelua.
Hyvinhän se lähti liikkeelle ja Tapsan perässä ajellessa se alkoi sujua. Tapsa sanoi, että mennään ruokapaikkaan (oltiin siis menossa syömään) ja hän ajelee sivukatuja, mutta kuinka ollakaan hän suuntasi hetken kuluttua Pekkaselle (pääkatu Petchakem suomeksi) ja niin sitä huristeltiin pääkadun vilinässä. Sai kyllä olla tarkkana. Kevyt skootteri ja matkustaja takana ja hullu liikenne ympärillä, mutta hyvin selvittiin. Kaasua vaan. Vaihteista ei tarvinnut välittää kun on automaattimopotin.
Ruokapaikkaankin päästin onnellisesti. Paikka oli nimitetty rottabaariksi kuulemma sen takia, että joku on joskus nähnyt siellä rotan. Aika kevyin perustein ravintola oli lempinimensä saanut ja kun otetaan huomioon, että täällä ei taida olla yhtään ravintolaa, jossa ei joskus joku rotta olisi juossut. Ruoka oli kyllä erinomaista vaikka viereisen risteyksen ja rautatieylikäytävän liikennemeteli oli aikamoista. Ihan suositeltava paikka, josta saa myös farangiruokaa (ulkomaalaisten). Paikan oikea nimi unohtui, mutta jos tulette meille kylään niin voimme viedä teidät syömään rottabaariin.
Rottabaarin jälkeen ajoimme vielä kahville ja teelle läheiseen kahvilaan. Mukava ilta kaiken kaikkiaan.
Mutta se tästä. Palataan taas asiaan. Pysykää kanavalla, kuten eräs ystäväni aina sanoo.
Tämä on taas ilman kuvia kun blogspot menee jumiin ja ei reagoi muuhun kuin täydelliseen sulkemiseen. Taidan katsella tuosta parvekkeelta sopivan kuorma-auton ja sinkaista tämän rakkineen kyytiin. Turhauttaa. En anna sen kuitenkaan pilata reissuani :) .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti