KOULUAAMU JA LÄHTÖPÄIVÄ 6.1. 2015

Aamu valkeni sateisena ja sumuisena. Poikien joululoma päättyi ja on ensimmäinen koulupäivä tänä vuonna. Eero lähti töihin jo kello seitsemän aikaan ja Raxu ja Tanja laittelivat englantilaista breakfastia: toastia (paahtoleipää), pekonia ja paistettuja munia. Raxu tilasi vielä papuja kaupan päälle niin siinähän olikin tuhti aamiainen. Niin tuosta tilaamisesta puheenollen täytyy sanoa, että täällä Englannissa on vielä moni asia mukavammin kuin Suomessa ja tietysti sitten on monta asiaa mikä taas ei ole. Sehän on normaalia joka paikassa. Yksi tällainen mukava asia on, että ruokakauppaan voit tehdä tilauksen puhelimella ja saat ruokalähetyksen samana päivänä kotiisi. Muistan lapsuudestani, että Karhulassakin oli ainakin yksi ns. tsuppari. Hänen lempinimensä oli Jänö. Jänöllä oli sellainen lavamopo, jolla hän kuskasi asiakkaiden ostoksia kotioville tilausten mukaan. Eipä taida monessa paikassa enää olla tällaista palvelua. Eilen illalla Tescon "tsuppari", vanhempi harmaatukkainen ja -partainen herrasmies, soitti ovikelloa ja toi tavarat suoraan ovelle. Ajattelin, että onkohan tämä herra niitä pienellä eläkkeellä sinnitteleviä ihmisiä, joiden on täytynyt saada lisätöitä pystyäkseen selviytymään arkipäivästään. Noh, en tiedä. Katselin yhtenä iltana kotona jotain ajankohtaisohjelmaa näistä pienieläkkeisistä ihmisistä, jotka olivat joutuneet hankkimaan itselleen töitä eläkkeen lisäksi.

Oli mukava eilen seurata Eliaksen läksyjen tekoa. Kahdella kielellä opeteltiin tavaamista ja sanojen lausumista. Elias on omaksunut kielen aika hyvin. Raakel kävi Eetun kanssa läpi kotitehtäviä. Pojat ovat olleet kyllä aika tiukoilla kun on ihan vieras kieli ja erilainen koulusysteemi kuin Suomessa. Kunhan alkuvaikeudet voitetaan niin sitten alkaa kielikin kehittymään ja kaikki helpottuu sen mukana.

Saattelimme pojat kouluun ja naiset jatkoivat kaupungille. Minäkin olisin voinut mennä mukaan, mutta päätin toisin. Palasin tänne majapaikkaamme ja kirjoittelen nyt tätä blogia tässä. Raakel sanoi, että saat tulla mukaan, mutta jos huokailet vain heidän perässään niin sitten et saa. Noh, enhän minä olisi huokaillut, mutta ajattelin, että eipähän heidänkään sitten tarvitse ajatella, että mitä minä ajattelen. Noh, ehkä he eivät olisi edes ajatelleet sitä. :) . Oli minulla todellinen syykin palata tänne. Polvet ovat alkaneet taas kiukutella näissä ylämäissä ja yritän säästellä niitä. En tiedä onko alkavaa nivelrikkoa vai mitä, mutta hyvin teette jos muistatte rukouksin. Täytyy ottaa iso kuuri Arctic Oilsia ja Extremeä (spiruliina/mustikka-valmistetta) jos vaikka helpottaisi.

Kun katselin koulun pihalla ihmisiä niin havaitsin kuinka paljon täällä Englannissa on ihmisiä muslimimaista. Se pisti oikein silmään. Joku on todennut, että Englanti on muutaman vuoden päästä muslimivaltio. En lainkaan ihmettelisi sitä. En ole mitenkään rasisti, mutta suunta ei välttämättä ole hyvä kun ajatellaan Englannin tai Suomen historiaa ja kulttuuria. Hengellisestä elämästä puhumattakaan. Maailma on täysin erilainen kuin mitä se oli minun nuoruudessani. Maailma muuttuu, Esaseni! Niinhän tuo tuntuu tekevän ja vielä kovalla vauhdillakin. En ole kauhean innoissani tästä muutoksesta. Aha Esa, nyt paljastit itsesi! Sinä OLET rasisti! En kyllä ole! Olen ajatellut eri kulttuureista tulevia ihmisiä ja yrittänyt ajatella heistä positiivisesti. Vaikka kulttuuri ja uskonto olisivat erilaisia niin on yksi vankka perusta, joka yhdistää meidät tällä pallolla: se on ihmisyys! Me kaikki olemme Jumalan luomia, tuntevia ja kokevia ihmisiä ja siltä pohjalta meidän tulee nähdä toinen toisemme ja arvostaa toinen toistamme. Tässä meidän kristillisyytemme kokee haasteen. Näemmekö ihmisen ihmisen sisällä. Jeesus näki näin. Hänellä oli röntgenkatse niinkuin Teräsmiehellä (joka ei ole idolini) . Jeesuksen katse ei pysähtynyt ihmisen ulkokuoreen tai kulttuuriin tai uskontoon. Hän näki ihmisen sydämeen. Myös fariseusten ja kirjanoppineiden. Tässä meille tämän päivän haaaste! Ole hyvä! Tämä ei taaskaan tarkoita sitä, että meidän ei enää tarvitsisi julistaa evamkeliumia. en ole mikään krislamin kannattaja. Se, että näemme ihmisen sydämeen saakka auttaa meitä ymmärtämään, että evankeliumi Jeesuksesta ja Hänen rakkaudestaan ja ristintyöstään voi tuoda ihmiselle todellisen rauhan ja ilon. Myös ihmisen Jumalasuhteeseen ja ihmisen ja ihmisen välille. Ennenkaikkea myös iankaikkisen elämän. Jopas nyt tulikin vuodatus. Tällaisia ajatuksia mieleeni nousi tuossa koululle ja takaisin kävellessäni.

PS. Tuo koulun periaatetaulu sopii oikein hyvin aiheeseeni. 

 Illalla klo 22 lähtee kone Heathrowlta. Nukkumiset jäävät nyt kyllä lyhyiksi kun lennämme kohti auringon nousua. Englannin ja Dubain välinen aikaero on seitsemän tuntia. Kun täältä lähdemme klo 22 niin kello on Dubaissa viisi aamulla. Siellä odottelemme koneenvaihtoa kuusi tuntia, sieltä Bangkokiin taas kuusi ja puoli tuntia jne. Raakel laskeskeli että olemme Bangkokissa 8.1. kun aikaero otetaan huomioon. Aika sekavaa seikkailua!

Laitan taas muutaman koulukuvan tähän liitteeksi. On siinä taas pari kuvaa "kylältäkin". Hyvää päivänjatkoa!