SUURLÄHETYSTÖ 29.1. 2015

Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Olin aamulla salilla ja painelin tunnin juoksumatolla. Noh, paljon en muuta ehtinytkään kun piti kiitää takaisin asunnolle ja siitä hotelli Wannaraan, jossa oli Suomen Thaimaan suurlähetystön infotilaisuus ja Hua Hinin Suomi-seuran vuosikokous  Paikalla oli suurlähettiläs Kirsti Westfalen, konsuli Raimo Pahkasalo ja konsuli Liisa Uschnov-Eskelinen Bangkokista. Oli mielenkiintoista kuunnella heidän kerrtomuksiaan. Raimo Pahkasalo kertoi erilaisista ongelmatapauksista, joita hän on konsulin tehtävissä joutunut selvittelemään. Monet tapaukset ovat olleet aika surullisiakin. Karkotettujen saattamista, kuolleiden hautaus-ja muiden asioiden hoitamisia, katoamisia, viranomaisten kanssa kahnauksia jne. Ei kuullostanut kovin helpolta hommalta. Kehui suomalaisia täällä Hua Hinissa. Täällä ei ole ollut isompia ongelmia, mutta esimerkiksi Phuketissa ja Pattayalla ongelmia on riittänyt. Ongelmallisin ryhmä ovat 35-50-vuotiaat suomalaiset miehet. Raakel totesi, että ei mikään ihme,että Hua Hinin suomalaisten parissa ei ole tällaisia ongelmia kun täällä porukka on jo aika harmaapäistä ja ilmeisesti kohtalaisen hyvin toimeen tulevia eläkeläisiä. Raakel solmi heti suhteen suurlähetystöön ja sieltä innostuttiin tästä tulkkausmahdollisuudesta.
Katsotaan mitä se tuo tullessaan. Mielenkiintoista.

Sairaalakin aukesi vihdoinkin. Sitä oltiin odotettu ja Raxu oli laittanut jo parikin viestiä sinne kuin sieltä ei ollut kuulunut vielä mitään. Nyt hänellä oli tulkkauskeikka sinne ja lääkäri oli itse ottanut puheeksi tulkkauksen ja lupasi viedä asiaa eteenpäin oikeille ihmisille. Pikkuhiljaa ovia vaan aukeaa.

Itse olen luonut yhteyksiä ihmisten kanssa sitä mukaa kun niitä syntyy. Tänään oli mukava jutella viiden eri ihmisen kanssa ja sain jollain tapaa myös todistaa heille. Yksi heistä oli omaa sukuaan Vihavainen. Niitä Sulkavan Vihavaisia. Pappani oli kotoisin Kerimäeltä, joten ihan suoraan ei ehkä olla sukulaisia.

Minun päiväni ovat aika paljon tällä hetkellä itselleni elämistä ja itseäni koskevia, mutta se on vain hyvä. Kuntosalista on muodostunut ihan kiva paikka ja sinne voisi mennä parikin kertaa päivässä. Thaikielen tunnilla olen alkanut myös käydä. Olen nyt vaimoni opetuksessa siellä. Huomenna se olisi taas kello 10. ja iltapäivällä Roger tosiaan tulee hakemaan meitä yhden maissa ja heillä meneekin sitten koko iltapäivä. Lauantai on välipäivä ja sunnuntaiaamuna lähdemme suomalaisten matkassa Bangkokiin. Miehet menevät moottoripyörämessuille ja naiset shoppailemaan. Raakel on ainoa nainen, joka on ilmoittautunut motskarinäyttelyyn. Saa varmasti miehiltä irtopisteitä. Tässä näitä tälle päivälle! Palataan taas asiaan. Siunauksin blogisti Esa !

POHDINTOJA 28.1. 2015

Minulle on täällä ollessa pistänyt silmään eräs seikka: niin monella kohtaamallani suomalaisella miehellä roikkuu kaulassa budhan kuva. Mietiskelin tässä tänään, että mistähän se mahtaa johtua. Olen samaa asiaa mietiskellyt aikaisemminkin vaikkakaan en budhan kuvien johdosta. Moni suomalainen on eronnut kirkosta ja pitää raamattua huuhaana ja uskovia hihhuleina ja tiukkapipoina konservatiiveina tai fundamenttalisteina. Kuitenkin yllättävän monien kaulaketjusta löytyy esim. mainitsemani budhan kuva. Mitä tämä kertoo? Minulle se kertoo, että nämä ihmiset vaikka ovatkin hyljänneet "isien Jumalan" etsivät kuitenkin jotain syvällisempää elämäänsä. Kun sitä ei mielestään perinteisestä, suomalaisesta kristillisyydestä löydä niin käännytään muiden uskontojen puoleen. Jos täällä kysytään joltakin Jeesuksen löytäneeltä ent. budhalaiselta niin hän voisi sanoa, että ei löydy budhalaisuudestakaan. Ehkä siitä löytyy joitakin hienoa aatteita ja periaatteita, mutta iankaikkista elämää ja syntien anteeksiantoa ja sydämen rauhaa siitä ei löydy. Eli ojasta allikkoon, niinkö?

 Noh, jos perinteistä suomalaista uskonnollisuutta ajatellaan niin vastaus on kyllä.  Eli nyt tulemme asian ytimeen, mielestäni. Suomalaiseen uskonnollisuuteen. On viimeisen päälle surullista ja harmittavaa, että suomalainen ei löydä tässä ns. kristillisessä maassa (jota se ei ole ollut enää pitkään aikaan) hengellistä sisältöä elämäänsä raamatun evankeliumista vaan pitää lähteä hakemaan sitä muualta. Mikä on syynä tähän? Minun vastaukseni on, että meillä Suomessa evankeliumi on kuin väljähtynyttä kotikaljaa. Siinä ei ole enää mitään puhtia. Hiiva ja sokerit ovat haihtuneet ja jäljellä on vain kaljan väri.

Suuren vastuun tästä heitän ensisijaisesti luterilaisen kirkkomme niskaan, joka on jo jonkin aikaa livennyt kauemmaksi ja kauemmaksi raamatun kokonaisvaltaisesta sanomasta. Menemättä yksityiskohtiin ja viimeaikaisiin lakiesityksiin ja muihin juttuihin sen tarkemmin minun mielipiteeni on, että tällä lliberaalilla tiellä karkotetaan yhä enemmän ihmisiä pois elävän julistuksen vaikutuspiiristä. Jumalan sana ei enää muuta ihmisen sisintä kun sanaa ei julisteta enää siltä pohjalta. Nyt yritetään kalastella ihmisiä mukaan kaikenlaisin konstein ja hakemalla suosiota maailmasta mukautumalla sen malliin. Todellista hengellistä sisältöä elämäänsä hakeva ihminen ei tyydy tähän kun hän ei saa siitä enää mitään. Minulle on moni ev.lut. seurakunnan jäsen tullut sanomaan, että kun minä en saa mitään sieltä omasta seurakunnastani.

Jos Jumalan sana saa sijaa ihmisen sydämessä ja hän antaa elämänsä todellisesti Jeesukselle niin kyllä sisin alkaa muuttua. Ja tämä tapahtuma, jota raamattu sanoo uudestisyntymiseksi todella muuttaa ihmisen. Jeesuksesta tuleekin yhtäkkiä elävä Vapahtaja ja Pyhän Hengen muuttava voima alkaa vaikuttaa sisimmässä. Yhtäkkiä ihmisellä onkin kokonaan uusi elämä. Samalla tulee syntien anteeksisaamisen riemu ja siitä nousee rauha ja lepo sisimpään. Jeesus tulee ajanoloon rakkaammaksi ja rakkaammaksi jä Hänen käsinkosketeltava läsnäolonsa lisääntyy ihmisen elämässä. Ei tarvitse katsella muita uskontoja ja epäjumalia, kun on saanut kohdata elävän Jumalan.

Näin minä asian näen. Tietysti vastuuta täytyy heittää muihinkin kristillisiin seurakuntiin, joissa evankeliumia halutaan julistaa. Mutta kun ajatellaan, että vieläkin suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon niin sinne lankeaa myös suurin vastuu. Tuntuu siltä, että monet papit ja piispat ovat täysin unohtaneet, että kenen palvelijoita he ensisijaisesti ovat ja kenelle he ensisijaisesti ovat vastuussa tekemisistään ja opetuksistaan. Ikävä sanoa, mutta monilla voi vielä olla kuumat paikat edessään, jos eivät silmät aukea. Siksi tarvitaan paljon rukousta maamme puolesta.
Uudestisyntynyt, elävä Jumalan lapsi ei kaipaa budhia tai muita jumalia elämäänsä. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Hänen kauttaan.

Aikamoinen vuodatus, mutta tuli sydämestä. Rukoillaan näiden etsivien suomalaisten puolesta, että Jumala saisi pelastaa heidät yhteyteensä ja Jeesuksen tuntemiseen sisälle. Se olisi parasta heille kaikille.

Mitäpäs tänään? Hieroja perui tulonsa, mutta menemmekin heille perjantaina ja hän hieroo meidät molemmat heillä ja lupasi laittaa meille jopa illallisen. He kuuluvat täällä Zai Samaarn - seurakuntaan, jossa olemme heihin tutustuneet. (Kirjoitin tuon seurakunnan nimen nyt niin kuin thailaiset sen lausuu. Eli englanniksi se on tuo Jai Jarnamarn, jota olen käyttänyt tähän asti. Siirryn tuohon thailaiseen ilmaisuun.) Taisin kirjoittaakin heistä jo aikaisemmin. Hänen miehensä Roger tulee hakemaan meidät täältä. On tiedossa taas mielenkiintoinen ilta. Tämä uskovien elämä on kuin eläisi suuressa maailmanlaajuisessa perheessä. Emme olleet koskaan ennen tavanneet ja nyt menemme heille jo toista kertaa kylään. Menet minnepäin maailmaa tahansa ja jos löydät kristillisen seurakunnan sieltä niin olet löytänyt myös perheen itsellesi. Aivan mahtavaa!

Laitoin faceen hikikuvan itsestäni kuntosalin jälkeen, mutta hiki täällä on ilman kuntosaliakin. Nytkin valuu kainaloista senkun kerkiää. Tämä on Thaimaata tämä. Mutta nyt taas etsimään aamenta tälle kookospakinalle ja  laittamaan píllit pussiin. Hyvää yötä ja hyvää iltapäivää! Aamen!

VÄHÄN TAUKOA 27.1. 2015

Joku on ilmeisesti jo ihmetellyt, että missä se Esa luuraa kun ei ole kirjoitellutkaan pitkään aikaan mitään. Täällähän sitä edelleen Hua Hinissa luurataan. Tuli vaan sellainen luomistauko, joka saattaa yllättää muitakin taiteilijasieluja kuin minua. Huomasin, että tästä blogista meinasi tulla eräänlainen pakkomielle, jota piti olla kirjoittamassa joka päivä. Siihen kun jokin asia menee niin siitä tulee rasite. Minun täytyi oikein miettiä, että ketä varten tätä blogiani kirjoittelen. Olen suurimman osan elämästäni elänyt toisia ihmisiä varten ja unohtanut omat tarpeeni, harrastukseni ja toiveeni. Siitä minulla on paljon kokemusta. Kun aikanani väsyin pastorintoimessani niin eräs ystäväni ehdotti minulle, että tee nyt jotain sellaista mistä itse tykkäät. Yllätyin kun minun piti todella alkaa miettiä, että mistä minä OIKEASTI tykkään. En heti siltä istumalta keksinyt mitään mistä tykkäisin. Aika järkyttävää, vai mitä? Niin sitä vain voi käydä
.
Nyt huomasin, että blogistani alkoi tulla velvollisuus. Mitä ihmiset nyt ajattelevat kun se ei kirjoitakaan? Jouduin todella miettimään miksi tätä blogiani kirjoitan. Teenkö tätä velvollisuudesta toisia ihmisiä kohtaan vai omaksi ilokseni? Sitten päätin, että joka päivä tätä ei ole pakko kirjoittaa. Minä olen nyt vuorotteluVAPAALLA ja sen täytyy olla aikaa ilman velvollisuuksia.  Joten nyt kirjoittelen silleen harvemmin tai fiilisten mukaan. Onneksi sinä joka luet näitä kookospakinoitani olet ymmärtäväinen minua kohtaan.  :)

Mutta hei, tässä minä nyt kirjoittelen kuitenkin. Nämä muutamat blogivapaa päivät ovat olleet ihan mielenkiintoisia. Sunnuntaina olimme jälleen Jai Jarnamarn Hua Hin - seurakunnassa kokouksessa ja täytyy sanoa, että kyllä siellä ylistys raikuu. Taisin facebookissakin tästä jo kirjoitella. Tykkään kovasti olla tällaisen eläväisen seurakunnan keskellä, jossa on iloa ja riemua, toivoa ja rohkeutta Jeesuksessa. Kokouksen jälkeen hyppäsimme Hondamme päälle ja köröttelimme 28 kilometriä Hua Hinista pohjoiseen Cha Amiin, jossa tapasimme Karhulan Helluntaiseurakunnan entisen pastorin Antti Jääskeläisen. Antin isä on asunut Thaimaassa 6-7-vuotta ja asuu tällä hetkellä Cha Amissa omassa pikkutalossaan gekkoliskoineen ja pikkumuurahaisineen päivineen. Oman telttasaunankin hän on tontillensa rakentanut ja sainpa minäkin käydä pikaisissa löylyissä siellä.

Antti vei meidät kävelylle rantakadulle joka olikin hieno alue. Odotin samanlaista katua Hua Hinissakin, mutta eihän täällä ole sellaista. Tosi vilkas pääkatu harvoine virallisine ylityspaikkoineen eristää ranta-alueen muusta kaupungista. Cha Amissa katu kulkee ihan rannan tuntumassa ja sen varrella on mitä moninaisempia myyntikojuja. Etupäässä ruokakojuja ja sitten vähän parempia ravinteleita. Istahdimme syömään yhteen alkuperäiseen kuppilaan ja ruoka oli tosi hyvää ja makuja ja puhtia riitti. Tuo puhti onkin asia, johon vaan pitää tottua. Maassa maan tavalla. Olemmekin ihmetelleet täällä, että miksi suomalaiset tilaavat lähes tulkoot nakit/ranskalaiset-linjan sapuskoja täällä kun tarjolla on mitä mahtavampia thailaisia makuelämyksiä. Eilen kävimme uudessa paikassa syömässä tuossa kävelymatkan päässä ja tilasimme inkiväärikanaa ja valkosipulipossua ja papaijasalaattia, joka on mukavan tulista. Nam, nam. Oli herkkua! Jälkiruualle kävelimme taas ruokatorille ja söimme yhdessä viiden jäätelöpallon annoksen. Siinä oli vanilja-, suklaa-, lime-, suklaamuro- ja sateenkaarijäätelöä. jossa oli eri värejä. Mitä lienee olleetkaan. Mutta hyvää oli. Sitten olikin hyvä kävellä asunnolle nukkumaan.

Tänä aamuna kävin taas salilla tai siinä kuntokatoksessa. Minun lemppariksi on muodostunut juoksumatto. Eilen ja tänä aamuna pistelin menemään puolituntia molempina päivinä pienellä vastuksellakin. Sitten jalkaprässiä ja käsijuttuja. Pikkuhiljaa tässä edetään.

Kymmeneltä olin Varikolla Hua Hinin Suomi-motoristien tapaamisessa, jossa päätettiin tehdä "moporetki" etelään. Tuonne viiden sadan kilometrin päähän ja matka kestäsi neljä päivää. On se aikamoinen matka ajella pikkuskootterilla, mutta onneksi matkavauhti ei ole kuin 60-70 km tunnissa ja ajorupeamat sellaiset viisikymmentä kilometriä kerrallaan, jonka jälkeen tauko. Nämä ovat aika kovia reissaamaan täällä. Olivat jossain vaiheessa käyneet Kwai-joella saakka. Tuolla lähellä Burman tai nykyisin Myanmarin rajaa. Tuleekin mielenkiintoinen retki. On vain sellainen tunne, että tulee omaa bemaria ikävä. Sekun on tehty pitkille matkoille ja kulkee tiellä kuin juna. Skootterilla on välillä sellainen tunne, että tuuli vie mennessään.

Ensi sunnuntaina klo 7 hyppäämme Varikolla minibussiin ja huristelemme Bangkokiin moottoripyörämessuille ja saattaa olla että tapaamme siellä Markkasen Markun, joka on seikkaillut täällä Thaimaassa ja muuallakin jo kuukausia. Hän osallistui aikanaa yhteen Selviytyjät- sarjaankin. En muista miten hänen siinä kävi. Täytyy kysyä jos nähdään. Markku ja vaimonsa olivat yhtenä kesänä meidän avioliittoleiriryhmässämme ja sieltä opimme heitä paremmin tuntemaan. Mielenkiintoisia aikoja edessä.

Mutta nyt taidan laittaa sulkakynäni taas laatikkoon ja palataan asiaan taas kun inspiraatio iskee! Siunauksia vaan täältä taas! PS. Lämpötila on nyt +29 astetta ja hiki valuu. Ovat luvanneet lähipäiviksi tänne sellaista +32 astetta, joten mukavaa kun vähän lämpenee. Antti muuten valitteli, että kyllä täällä Thaimaassa yöllä palelee niin, että joutuu vetämään lisää vällyjä niskaan. Hän on juuri kierrellyt moottoripyörällä Intiaa vuoden verran. On isä ja poika samaa heimoa tässäkin mielessä. Nyt tuo mumma yhdisti Skypellä Tampereelle Annin huusholliin, joten menempä kuulolle.

KUNTOSALIA JA HIERONTAA 21.1.2015

Tänään päivä alkoi reippaasti. Kello kahdeksalta lampsin tuohon melkein naapuriin kuntosalille. Tässä tuntuu kaikki pienet haaveeni toteutuvan. Kuntossali itse asiassa on todella lähellä, tuossa parin sadan metrin päässä. Ei oikeastaan voi puhua kuntosalista vaan kuntokatoksesta koska se on  ulkotilassa katoksen alla. Kovin keskellä päivää sinne ei kannata mennä kun päivä on kuumimmillaan ja ilmastointia ei tietenkään ole kun ollaan katoksessa.  Aamu on parasta aikaa. Meitä oli siellä kymmenisen henkeä ja laitteet ovat keskinkertaisia, mutta käyttökelpoisia, joten treenaaminen kyllä sujuu jos sitä haluaa. Siellä meni puolitoista tuntia, jonka jälkeen alkoi olemuksessa tuntua. Sitten oli hyvä lopettaa. Ei ekalla kerralla liikaa, ettei vedä itseään heti piippuun. Venyttelyt ja sitten suihkuun ja hierontaan.

Rogerin vaimo tuli taas asunnollemme ja otti meidät käsittelyynsä.Täytyy sanoa, että olen ylen ihastunut thaihierontaan. Moneen vuoteen en ole saanut sellaista käsittelyä kuin nyt kahdella kerralla olen saanut. En todellakaan tiennyt kuinka paljon kipeitä paikkoja minulla on. Mielenkiintoista on, että viime kerralla löytyneet kipeät paikat eivät enää olleetkaan kipeitä. Kyhmyt kyllä löytyivät, mutta kivuliaita ne eivät enää olleet. Sanoin on vaikea kuvata kuinka hieronta tapahtuu, mutta olen todella innoissani siitä. Ehkä kokeilen kotona jotain juttuja, katsotaan.

Juteltiin hierojan kanssa kaikenlaista. Heillä oli ollut viime sunnuntaina hyvä kokous kirkollansa. Sali oli ollut ihan täysi ja yksi ihminen oli antanut elämänsä Jeesukselle ja toinenkin kyseli elämän tiestä. Tuon toisen isä on temppelissä tällä hetkellä ja henkilö oli kysellyt, että voiko hän tulla uskoon, jos hän käy huolehtimassa isästään buddhalaisessa temppelissä. Vastaus oli, että ilman muuta isästä pitää huolehtia ja nyt vielä suuremmalla syyllä kun ollaan uskossa. Ei kuitenkaan pidä alkaa palvoa niitä kuvia mitä siellä on. Tämä on sama menetelmä kuin Jeesuksellakin oli. Muistan kun tulin uskoon, meille opetettiin kuinka tuli erottautua maailmasta ja niin monet sitten tekivätkin ja katkaisivat kaikki suhteensa entisiin ystäviinsä jne. Jeesus ei tehnyt näin. Hän eli syntisten keskellä ja Häntä sanottiinkin syntisten ystäväksi. Hän oli syntisten keskellä, mutta ei yhtynyt heidän syntiinsä. Hän oli myös erottautunut maailmasta, mutta se oli sydämen erottautumista. Ei Jumala ole tarkoittanut meitä elämään elämäämme luostarissa vaan ihmisten keskellä, joita varten Jeesus tänne maailmaan tulikin. Meidän tehtävämme on olla maan suola ja jos sujola on jatkuvasti purkissa niin se ei voi tehdä tehtäväänsä. Suola saa janoiseksi ja meidän tehtävämme suolana on saada ihmiset janoamaan Jeesusta.

Hierojamme kertoi myös, että Pohjois-Thaimaassa on seurakuntia, jotka elävät aika villisti. Ovat aika liberaaleja ja käyttävät alkoholia ja tupakkaa ja erovat ja menevät uusiin naimisiin jne. Jokin aika siellä oli maanjäristys, jota ei ole koskaan aikaisemmin ollut ja ihmiset pelästyivät. He ymmärsivät, että Jeesus on tulossa pian takaisin ja on tehtävä muutos. Jossain siellä oli myös erään rikkaan, taiteellisen miehen rakennuttama hieno temppeli, jota kaikki ihailivat, Maanjäristyksen aikana temppeli sortui 90 prosenttisesti maan tasalle. Jumala näytti kuka on Herra talossa. Surinissa ja Buriramissa on tullut paljon ihmisiä uskoon, jonkun kansainvälisen evankelista missioissa, joissa on ollut mukana useampia seurakuntia. Täällä tuntuu olevan herätystä vähän joka paikassa. Kunpa meillekin syttyisi Suomeen kunnon herätys, jollaista ei ole ollut sitten Niilo Yli-Vainion.

Uskon kuitenkin, että tulemme vielä näkemään herätyksen keskellämme. Jumala ei kauaa katsele sitä jumalatonta menoa mikä alkaa yhä enemmän vallata maatamme ja jopa kirkkoamme. Hän ei siedä syntiä, mutta onneksi rakastaa syntistä ihmistä, jonka haluaa pelastaa.

Minulla on sellainen olo, että tämä matka saa aikaan jotain sellaista minun sydämessäni joka alkaa kantaa satoa Taavetissa. Me tarvitsemme seurakuntaamme uutta avoimuutta ottaa uusia asioita vastaan ja mennä rohkeasti Jumalan kanssa eteenpäin. Hän on uutta luova Jumala ja sitä Hän haluaa tehdä meilläkin. Vanhuksen (yli 80-vuotias) nuoruus voi uudistua kuin kotkan. Halleluja!

Kohta pitäisi taas lähteä ruokaa etsimään. Onneksi vatsaongelma hellitti ja nyt voi taas syödä vapaasti. Kiitos muistamisestanne! Raxu on vielä hierojan käsittelyssä ja minä tässä kirjoittelen tätä blogiani The Bellamy Brothers soittelee tuossa taustalla hengellistä kantria, joka luo tähän kirjoitushommaan mukavaa tatsia.

Palaillaan taas asiaan. Tässä päivän sana: Hoong ook kamlang = kuntosali

Siunaukset!

VATSAA JA YLISTYSTÄ 19.1. 2015

Yö meni vähän niin ja näin. Vatsa alkoi kiukuttelemaan sitten enemmänkin ja sain juosta yöllä kaksi kertaa vessassa ja aamulla rumpa senkuin jatkui. Päiväsuunnitelma meni uusiksi kun suunnittelin käydä läheiseen kuntosaliin tutustumassa, mutta täytynee tehdä se huomenna. Olenkin löhönnyt asunnolla koko päivän ja editoinut videoita, joita otin seurakuntakäynneillämme ja juossut vessassa. Vettä on mennyt useimpia pullollisia. Raxu lähti aamulla asioilleen Varikolle, jossa häntä odottikin yllätystulkkauskeikka. Samalla reissulla hän poikkesi San Paolo Hua Hin Hospitalissa kyselemässä tulkkausjuttuja. Saa nähdä poikiiko se mitään. Iltapäivällä hän palasi ja toi minulle yougurttia ja valkosipulia, joka on erittäin hyvä pöpöjentappaja. Popsin kolme kynttä sellaisenaan ja yougurttia päälle. Toisaalta, jos mahaongelma olisi ollut jonkin pöpön aiheuttama niin se olisi ilmennyt jo eilen paljon pahempana. Jouduin eilen jazzillassa käymään vessassa ja sen jälkeen ei ollut ongelmia vasta kun silloin aamuyöllä. Jos pöpöstä olisi ollut kyse niin vatsa olisi räjähtänyt kyllä kunnolla.

Raxu kävi kääntymässä ja lähti saman tien eteenpäin. Kyseli minuakin mukaan ja olin kahden vaiheilla lähteäkö vai ei, mutta päätin jäädä varmuuden vuoksi asunnolle. Nyt olotila on kyllä ollut ihan normaali, joten olisin voinut ihan hyvin vaikka lähteäkin.

Seurakunnat ovat olleet ihan mielenkiintoisia. Silmiinpistävää on se ilo ja välittömyys, joka uskovissa loistaa. Kokoukset ovat erilaisia, mutta omalla tavallaan eläviä. Full Gospel Church on hieman traditionaalisempi lauluineen ja ylistyksineen ja Jaisamarn Church taas tällainen ns. uusi seurakunta uusine ylistyslauluineen. Kummassakin on ihan hyvä ilmapiiri ja kotoisa olo, ainakin minulla.

Joku voi nyt sanoa, että hei Esa, mehän ollaan suomalaisia. Ei meille tuollainen sovi. Tästäkin voidaan tietysti olla montaa mieltä. Kun olin Nastolassa aikanani pastorina niin, joku huomautti minulle kun lauloimme ylkkälauluja, että muista, että me ollaan Hämeessä. Kaipa minä sen nyt muistin. Olen kuitenkin hiljalleen tullut siihen tulokseen, että ollaan me mistä päin maailmaa tai paikkakuntaa tahansa niin ylistyslaulut sopivat kaikille. Ja ilo sopii kaikille. Uskon vahvasti, että Jumala on vapauttanut meidät niistä hämäläisyyden, savolaisuuden, kymiläisyyden, karjalaisuuden, pohjalaisuuden jne huonoista puolista. Emme ole enää vain jotain edellä mainittuja vaan olemme Taivaan maan kansalaisia ja Jumalan perheväkeä. Kun katsomme kuvaa taivaasta niin löydämme sieltä pelkkää ylistystä, palvontaa, kunnioitusta ja iloakin. Sanankin mukaan Jumalan valtakunta on vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Ylistys kuuluu oikeaan Jumalasuhteeseen. Taivaassa ei lauleta, että "Minä kurja mato matkamies maan (taivaan) tai kuinka raskasta tämä vaellus täällä maan päällä on. Taivas on täynnä ylistyksen pauhua, joten on aika meidänkin totutella siihen täällä alhaalla. Olen nyt vähän kriittinen, anteeksi.

Olimme 90-luvulla pastoriporukan kanssa Lontoossa ja kävimme tutustumassa erilaisiin seurakuntiin siellä. Elimme silloin tätä ns. Toronton herätyksen aikaa. Kävimme Kensigton Templessä, Kingsway Christian Centerissä, joka on erityisesti mustien seurakunta, St. Andrew`n anglikaaniseurakunnassa, jonka johtajana oli tunnettu kirkkoherra David Pytches. Tämä seurakunta oli toinen tunnettu anglikaaniseurakunta lontoolaisen HolyTrinity Bromptonin lisäksi, joka tuli tunnetuksi tästä herätyksestä. Juttelimme kerran siitä miksi kokoukset täällä Englannissa ovat niin voimallisia ja uskonhenkisiä, verrattuna meidän suomalaisten kokouksiin  kotona. Jotkut tulivat siihen tulokseen (minä mukaan lukien), että meidän laulumme ovat usein elämästä kertovia lauluja. Ne ovat kuin pieniä tarinoita siitä kuinka selviän arjen tuiskuissa (nyt Suomessa kirjaimellisesti) ja eivät aina kosketa laulajaa mitenkään. Ei ainakaan minua! Englannissa taas kokouslaulut ovat etupäässä ylistyslauluja (ei kaikissa srk:ssa tietenkään) mutta näissä ainakin missä kävimme ja ylistyslaulut ovat usein jo itsessään rukousta. Sanotaankin, että ylistys ja palvonta ovat rukouksen korkein muoto, joten näiden seurakuntien kokoukset ovat täynnä rukousta. Lisäksi ylistyslaulujen sisältö korottaa Jeesusta. Ne ovat kuin rakkauslauluja Hänelle. Kun kokouksen alussa lauletaan rakkauslaulua Jeesukselle niin kyllä se ilmapiiriin vaikuttaa. Paholainen ei viihdy siellä missä Jumalan omat sydämestään palvovat Jeesusta. Se pakenee sieltä. Toki on muitakin lauluja kuten esimerkiksi Hengellisessä laulukirjassa, jotka ylistävät Jeesusta ja ne ovatkin lauluja omalla paikallaan ja täysin ylistystä Jeesukselle. Eli minua ei nyt pidä ymmärtää väärin.  Noh, kuka mitenkin, mutta minä rakastan ylistää Jeesusta.

Tällaisia ajatuksia nousi ja paljon muutakin, mutta tähän ei nyt tämän enempää. Kuvia ei ole tänään otettu kun tuo vessan seinä ei ole kovin inspiroiva, mutta ehkä taas myöhemmin. Tuleville päiville on lupailtu yli +30 asteen lämpötiloja, joten kohta alkaa tarkenemaan. Nyt ei ole ollut kuin +27-28 astetta. Mikäs tässä on ollessa. Vuorotteluvapaa on siitä kiva, että ei ole pakollisia velvoitteita mihinkään suuntaa. Kalenteri on edelleen aika tyhjä.

Niin ja Raakelin kanssa liityimme Hua Hinin Suomi-seuran jäseniksi. Nyt minäkin pääsen virallisesti Hua Hinin Suomimotoristien joukkoon. Ei hassumpaa. Hondalla on hyvä huristella ja työllistää sitä enkeliä! Koeta kestää!
Tässä tätä tältä päivältä! Palaillaan asiaan taas uudemman kerran. Kello on täällä nyt 19.30 ja siellä on iltapäivä pitkällä. :)

 PS. Koirat ulvovat taas kilpaa naapurissa. Pitäisiköhän mennä mukaan? Mitähän ne tuumisivat?
PS.2. Raxu palasi juuri äsken ja oli ostanut minulle puoliraakoja banaaneja. Joku pitempään täällä ollut oli tiennyt neuvoa, että ne ovat hyviä vatsatautiin. Hyvä tietää Suomessakin kun kaupan banaanit ovat meilläkin puoliraakoja. Kypsät myydään alennuksella tai heitetään pois. :)

FULL GOSPELIA JA JAZZJAMEJA 18.1. 2015

Tänä aamuna ajelimme Hondallamme kirkkoon. Hua Hin Full Gospel Church on seurakunnan nimi ja se on helluntaiseurakunta. Kurvasimme pihalle ja pastori tuli meitä tervehtimään. Yllättäen osoittautuikin, että pastori oli ollut aikanaan Bangkokissa raamattukoulussa ja kuinka ollakaan Raxun isä oli ollut opettamassa häntä. Hän muisti Aarnon ja toivottaessaan vieraita tervetulleiksi kokouksessa hän kertoili kuinka paljon Aarnon opetukset olivat vaikuttaneet hänen elämäänsä.


Luulimme, että kokous alkaisi klo 10, mutta se alkoikin vasta 10.30. Alussa pastori opetti kitarasäestyksellä seurakunnalleen jotain laulua ja väki saapui pikkuhiljaa paikalle. Heillä oli laulukirjat käytössään. Vähän kuin meidän Hengellinen Laulukirjamme on. Kun kokous alkoi niin ylistysryhmä otti paikkansa ja salikin alkoi olla täynnä. Arvelimme, että salissa oli 80-90 ihmistä. Ylistysryhmässä oli yhdeksän jäsentä. Soittimina olivat rummut. piano, kitara, basso ja viulu. Loput olivat laulajia. Täytyy sanoa, että molemmissa seurakunnissa joissa on käyty niin ylistysryhmät ovat olleet hyviä ja hienoa on ollut havaita millä innolla seurakunta on lähtenyt ylistykseen mukaan. Laulu on todella raikunut. Minä olen tykännyt, vaikka kaikesta ei selvää ole saanutkaan.
Minun ilokseni kokouksen puhuja olikin amerikkalainen ja niin pääsin helpommin seuraamaan opetusta kun se oli englanniksi. Puhuja oli joku Dennis Ohiosta. Hänellä on thailainen vaimo, joka tulkkasi häntä. Juttelimme hänen kanssaan kokouksen jälkeen. Hän toimii evenkelistana ja kiertelee ympäri maailmaa sen mukaan kuin tilaisuuksia tulee. Hänen aiheenaan oli antaminen ja Jumalan siunaukset. Hyvä aihe.
Kokouksen jälkeen salin eteen tuli 10-vuotias tyttö, joka halusi antaa elämän Jeesukselle. Pastori rukoili hänen puolestaan ja seurakunta antoi raikuvat aplodit tytölle.  Hieno päätös sille kokoukselle.


Sitten mentiinkin porukalla taas syömään. Ruuan tarjosi juuri äskettäin kuolleen ja seurakuntaan kuuluneen vanhuksen omaiset. Ruoka oli monipuolista ja hyvää: riisiä, kanaa, vihanneksia. Lisäksi merenelävistä koostunutta keittoa, joka oli tosi hyvää, Siinä oli mustekalaa ym. herkunlerkkua. Ja poweria ruuissa on riittänyt ja vatsa toiminut. Lieneekö syy vaihtuneessa ruokavaliossa vai vahvoissa mausteissa niin olen joutunut juoksemaan vessassa aika usein. Ei ole kuitenkaan kyse vatsataudista, onneksi. Ilmeisesti tottumiskysymys. Ruokailun loputtua pastori kyseli minun mahdollisuuksiani tulla puhumaan, mutta katsotaan nyt miten tuo minun tulkkini asiaan suhtautuu. Täällä seurakunnissa käytetään erilaista sanastoa, voisi puhua "kirkkosanastosta" ja se nostaa tulkin kynnystä aika paljon. Saarnan tulkkaaminen on ihan eri juttu kuin esimerkiksi postissa käynti ja sen tulkkaaminen. Minä olen varmasti aika haasteellinen tulkattava kun pääsen vauhtiin. Raakel päättäköön sen. Itse tykkäisin kyllä jakaa sanaa täälläkin. Onhan se minun omaa hommaani.


Illalla hyppäsimme taas menopelimme päälle ja Tapsan ja Sinnun kanssa lähdimme taas baanalle. Kohteena oli erikoinen Artist Village vähän kauempana kaupungin keskustasta. Siellä on monenlaisia patsaita ja taideteoksia ja joka sunnuntai-ilta siellä järjestetään elävän musiikin iltoja. Tänään siellä oli jazzjamit, joissa esiintyi vanhoja ja nuorempia jazzhemmoja. Oli kiva katsella kun vanhat patut pistivät menemään. Meininki oli kuin New Orleansista konsanaan. Täällä soittajat olivat vain valkoihoisia. Yritän saada pari kuvaa, joka tänne tai feissarin puolella sen mukaan miten onnistuu.


Menomatkalla ennen isoa kukkulaa kävi viileä, melkein kylmä henkäys vastaan ja takaisin tullessa alkoi jopa palella. Minulla oli vain pikee-paita päällä. En tiedä kuinka paljon Tapsa paleli kun hänellä oli myös shortsit jalassa. Minulla sentään oli pitkät housut. Ensimmäinen kerta täällä kun palelin pikkuisen. Liikenteeseen alkaa pikkuhiljaa tottua vaikka jotkut tilanteet vielä hirvittävätkin pikkuisen. Jouduimme mennessämme kääntymään ympäri ja se toiselle kaistalle siirtyminen vaatii nopeaa otetta ja hyvin se loppujen lopuksi meni. Kaikkeen tottuu.


 Huomenna olisi Varikolla kahvit 10-12 ja kirjastokin auki. Katsotaan nyt mitä tehdään. Kuntosalia ajattelin mennä katsastamaan. Yksi, vasta-avattu sali on ihan tässä asuntomme lähellä. Huomasin sen yksi päivä tuolta talomme katolta. Eihän sitä tiedä vaikka kuinka freesinä palaan täältä takaisin. Ai Esa, mitä teit. Nyt haastoit itsesi kun julkistit asian.


 Noh,nih. Kello on täällä 23.00, joten äkkiä nukkumaan. Tämän tietokoneen kanssa tahtoo helposti käydä näin, että aika lipsahtaa. Hyvät yöt.

ILTATORILLA 17.1.2015

Aamupäivä meni ihan oleillessa. Raxu kävi manikyyrissä ja minä olin tässä kotosalla. Myöhemmin iltapäivällä lähdettiin kaksirivisellä ajelemaan kohti iltatoria. Ajoimme ensin lähelle ranta-aluetta ja sinne sitten kävelimme. Sieltä löytyi tosi merellinen tunnelma. Ei ollut hiekkarantoja vaan jonkinlainen vanha kalasatama ja kapea kauppakuja, jossa kyllä oli nykyaikaisia liikkeitä. Merilevä tuoksui ja laskuvesi oli pitkällä.  Löydettiin nyt sitten niitä tunnettuja räätäleitäkin, joilta voi tilata vaikka mittatilauspuvun. Kovia olivat kauppaamaan ja liikkeeseensä houkuttelemaan. Joku osasi ihan suomeakin ja hänen kanssaan pystyi jopa juttelemaan suomeksi. Kuja itsessään oli aika alkukantaisen aasialainen kauppakuja. Nautin siitä, että jotain alkukantaisempaakin täältä löytyi. En ollut ottanut kameraa mukaani, joten täytyy joskus tehdä sinne kuvausreissu erikseen. Sieltä kävelimme sitten iltatorille, jossa tunnelma vain jatkui. Tori on aina mielenkiintoinen maailma. Tuotevalikoima on mielenkintoinen. Vaatteista pikaruokaan. Myös tuoreruokatori olisi ollut vieressä, mutta jäi menemättä. Viime Thaimaan matkasta 80-luvulla muistan erityisesti lihatorin ja sen "ihanat" tuoksut. Tuoretori on oikea "tuoksujen" valtameri. Varsinkin puolilta päivin kun liha, kala ja sianpäät ovat muhineet aikansa auringossa. Lihatorille kannattaa mennä aina aikaisin aamusta kun liha on vielä tuoretta. Nykyisin hygieniavaatimukset ovat varmasti koventuneet täälläkin, luulisin. Ihan sellaista tunnelmaa ei taida enää olla. Täytynee mennä joku päivä katsomaan.
Ostimme tullessamme jäätelöä ja sitä oli kiva mutustella kotiin tultuamme.
Huomenna olisi tarkoitus mennä thaikieliseen seurakuntaan. Ensin oli puhetta, että menisimme englanninkieliseen kokoukseen hotelli Hiltoniin, mutta Raxu haluaa ymmärrettävistä syistä thaikieliseen kokoukseen. Mikäs siinä. Kokemus se on minullekin vaikka en siitä niin paljon ymmärräkkään. Ehtiihän tässä vielä Hiltoniinkin.
Nyt painun pehkuihin, että selviää nousemaan ajoissa ylös. Meidän on lähdettävä täältä jo kello yhdeksän jos mielimme ehtiä kymmeneksi kokoukseen.  Palataan taas asiaan. Kuvia laittelen myöhemmin kuin niitä taas räpsin. Siunauksin!

VAIMON OPPILAANA 16.1. 2015

Aamulla reippaana ylös ja thaikielen aakkosia oppimaan. Olin ekaa kertaa vaimoni oppilaana. Raakel on luvannut opettaa Varikolla thaikielen alkeita ja tänään oli ensimmäiset kaksi opetustuntia. Minä poika mukana myös. Samalla nämä olivat minun ekat thaikielen tuntini. Toiset ovat täällä minua paljon pitemmällä ja nytkin kävivät läpi viikonpäiviä ja kuukausia, joista minulla ei ole hajuakaan. Ensimmäiset tärkeät sanat, jotka minun piti kolmekymmentäviisi vuotta sitten oppia olivat: Tsan rak thöö! Eli englanniksi I love you, ruotsiksi jag älskar dig ja saksaksi ich liebe dich jne. Niin ja suomeksi tietysti minä rakastan sinua! Sen kun osasi niin pääsi jo pitkälle. On selvitty jo kohta kolmekymmentäviisi vuotta. Hyvin on riittänyt. Täällä sitä ei kuitenkaan kannata käyttää kovin yleisesti. Se päteköön vain yhteen erityiseen ihmiseen, jota ylistin viime blogissani.

 Hyvin se tyttö opettajana pärjäsi. Minunkin sanavarastoni kasvoi: Yksi mielilauseeni tulee olemaan varmasti tämä: Pom pai noon! Minä menen nukkumaan. Tai : Pom pai wai nam! Menen uimaan! Jossain elämänvaiheessa olisi tarvinnut näitä sanoja: Mai mii ngön! Ei ole rahaa! Aloitapa sana äng-äänteellä. Siinä suomalaiselle haastetta.

Takaisin tullessa poikkesimme kulman baarista ostamaan sapuskaa mukaan. Kulman täti moikkaa aina iloisesti kun menemme siitä ohi. Olemme poikenneet siinä nyt kolme kertaa syömässä tai ostamassa take awayt. Viime kerralla täti antoi meille ison papayan mukaan ja tuossa se jääkaapin päällä nyt odottelee syömistään, raukka. Siis ei se täti vaan papaya. Apteekin kulmalla tuossa ihan vieressä istuskelee usein vanha pappa ja toivottelee meille Happy New Year ja Hello! Aina uudelleen ja uudelleen. Tänä aamuna hän ei siinä ollutkaan. Vaikka ei olisi onnistunutkaan, kun lähdimme mopottimella liikenteeseen. Nyt ajo meni kuin vanhalta tekijältä. No joo, sanotaan, että Isä varjeli. Varmaan suojelusenkeli on harmitellut, että päädyimme mopoon kun kävellessämme sillä ei varmasti ollut niin paljon vahtimista. Sorry vaan, enkeli. Varikolta takaisin tullessa oli aikamoinen liikenne. Jouduimme väkisin ajamaan Pekkasta vähän matkaa ja vahingossa kurvasimme oikealle kun piti kääntyä vasemmalle. Se oikealle kääntyminen on aikamoinen homma. Vasemmalta tien reunasta täytyy ensin pujotella kahden kaista kautta kolmannelle kaistalle ja sitten olet ryhmittymisalueella. Tänään tein sen ensimmäistä kertaa. Siinä saa olla tarkkana kun takaa päin tulee koko ajan liikennettä. Meille sattui hiljainen kohta ja siirtyminen tapahtui turvallisesti. Pekkasella on myös laillisia U-käännöspaikkoja, joissa on sinänsä helppo kääntyä ympäri, jos on ajanut jonkin kadunkulman ohi. Mutta sekin vaatii sitä keskikaistalle hivuttatumista. Muistetaan, että täällä on vasemmanpuoleinen liikenne. Ei meillä mitään hätää ole ollut ja poikkikadulta pääsimmekin tekemään laillisen U-käännöksen ja ajoimme Pekkasen yli ja rautatieaseman kohdalta radanvierustietä kohti kotia. Asemasta sen verran, että varsinaisen rautatieaseman vieressä on erillinen pytinki, joka on vähän hienompi kuin se varsinainen. Tämä hienompi asemarakennus on kuninkaallisia varten. Kuninkaan kesäpalatsi sijaitsee täällä Hua Hinissa. Vai olisiko se yksi monista? En tiedä. Olemme ajaneet autolla palatsialueen vierestä useaan kertaan.
Kuningasta ei ole näkynyt ja ei enää varmasti näykkään. Hän on jo iäkäs ja kuulemma sairaalassa. Täällä käydäänkin nyt keskustelua uudesta kuninkaasta ja perimysjärjestyksessä olisi prinssi, jota kansa ei kuitenkaan haluaisi kuninkaaksi. Prinssin ongelmana on se, että hän on eronnut ja vaimolta ja perheeltä on viety kuninkaallinen arvonimi. Suosituin ehdokas olisi kolmesta prinsessasta vanhin. Eli seuraavana hallitsijana saattaakin olla kuningatar.  Aika näyttää.

Kohta lähdemme beachille, rannalle. Täytyy taas luovia Pekkasen yli, mutta sitten ranta onkin jo lähellä. Näin iltapäivällä aurinko ei enää paahda niin kuumasti, joten siellä jaksaa paremmin olla. Suolavesi ja aallot odottavat.

 Illalla olisi Moon baarissa suomalaisten karaokeilta ja Frederikin keikka. Niin, ihka oikean Suomen pojan Reetun keikka. Hän ei tunnu oikein näitä suomalaisia kuitenkaan innostavan. Ainakaan näitä joiden kanssa olemme jutelleet. On kuulemma käynyt täällä ennenkin ja ylimielisyydellään etäännyttänyt ihmisiä itsestään. Noh, näin puhutaan. Saas nähdä mitä me tehdään. En ole koskaan ollut mikään Frederik-fani, mutta toisiin suomalaisiin tutustuminen olisi se motiivi miksi sinne voisi lähteä. Illallahan sen sitten näkee.
Tultiin äsken rantsusta ja suolamerestä. Vesi oli laskusuunnassa ja rantaa paljastui pikkuhiljaa lisää ja lisää. Raxu keräsi minulle simpukankuoria ja toi sellaisen näkinkengän ja kuinka ollakaan sieltä alkoi ängetä ulos pikkuriikkinen rapu. Ensin tuli toinen saksista ja sitten jalkoja. Näki varmaan ensimmäisenä minun naamani kun veti itsensä takaisin kortteeriinsa. Hauska veikko. Harmi, ettei ollut kamera mukana. Armahdin sitä ja laskin sen takaisin veteen. Rantahiekka on tosi hienoa. Asunnolla sai simmarit huuhdella huolellisesti, ettei hiekkaa olisi joka paikassa.

Mennäänkin tänään johonkin syömään ja istumaan iltaa. Reetu ei jaksa kiinnostaa meitäkään ja liputkin olisivat 300 baattia kpl.

Tässähän tätä taas tältä päivältä. Kuvia sitten voi käydä katselemassa taas facen puolelta. En tiedä mikä häiriö oli eilen kun sain muutaman kuvan tänne blogin puolelle. Tämä nykyinen tilanne tuntuu nyt olevan se normaali tilanne. Höh!

MOPOILUA LIIKENNESIRKUKSESSA 15.1.2015

Hyvää aamupäivää teille ja iltapäivää meille! Raxu tuossa istuu oppitunnillansa kuuliaisena oppilaana ja minä olen seikkaillut netin mielenkiintoisessa maailmassa. Jaahah, kaksitoista minuuttia on virtaa vielä akussa jäljellä. Laitanpahan töpselin seinään tässä välissä.....No niin, nyt jatketaan.

Noh, en ollut pelkästään netissä. Aamulla Raxu lähti asioille jo aikaisin ja minä jäin tänne asunnolle jälleen itsekseni. Löysin jälleen Ruth Fazalin You Tubesta ja vietin hetken Jumalan edessä. Tällä kertaa olin ihan "oikeassa" rukouksessa. Muistin perhettäni, omaisiani, suomalaisia täällä Hua Hinissa ja seurakuntaa kotitaavetissa. On se vaan niin mahtavaa, että saa kantaa asioita Isälle. Purkaa sydäntään täysillä. Se tekkee niin hyvvee!

Koen usein Jumalan edessä ollessani suurta rakkautta ihmisiä kohtaan. Kun ajattelen omaisiani niin lämmin henkäys käy olemukseni läpi. Tai kun rukoilen seurakuntani puolesta koen, että he ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Tänäänkin mainitsin monia nimillä ja siunasin heitä. Kun ajattelen ihmisiäni ympärilläni näen heidät ihmeellisinä ja upeina omina yksilöinään. Jokainen heistä on ainutlaatuinen yksilö koko maailmassa. Ei ole ketään heidän veroistaan toista. He ovat arvokkaita Jumalalle ja minunkin tulee siksi arvostaa heitä. Ja sen haluan tehdäkin.
Teenpä tässä nyt jotain mitä en ole ikinä tehnyt: nostan teistä joitakin esille tässä blogissani. Haluan jakaa joitakin ihania asioita teistä, joita olen paljon ajatellut. Niistäkin joita en nyt mainitse tässä minulla on paljon hyvää sanottavaa niin, että vaikka sinun nimeäsi ei tässä tulisi nyt esiin niin ei merkitse sitä että sinussa ei olisi mitään hyvää.

Otetaan perheeni:
Vaimoni Raakel: Jumalan lahja minulle ja rakastan häntä paljon ja hän on minulle tärkeä. Olemme yhdessä menneet läpi monet raskaat ajat ja ne ovat lujittaneet meitä ja lähentäneet meitä toisiimme. En vaihtaisi häntä kehenkään toiseen. Haluan pitää hänestä huolta ja rakastaa häntä enemmän ja enemmän. Kiitos kulta, että olet jaksanut olla kanssani nämä vuodet. Meidän laulumme on Juha Tapion Kaksi puuta.
 Isä Erkki, huumorintajuinen, monin tavoin lahjakas, elämää kokenut ja myöhemmällä iällä lisää sisäistä herkkyyttä saanut mies, jota arvosta todella paljon ja toivoisin olevani edes vähän hänen kaltaisensa.
Äiti Maija-Liisa, iloinen ja positiivinen ja todella vieraanvarainen ja lämmin persoona, jonka siipien alla on ollut hyvä kasvaa ja joka edelleenkin on kiinnostunut mitä hänen 61-vuotiaalle esikoiselleen kuuluu. Upea äiti, josta olen todella ylpeä.
Velipoika Olli, huumorilla varustettu muusikko-opettaja, jonka kanssa lapsena tuli tapeltua ja jota nykyisin vanhoina miehinä on naureskeltu. Humoristinen velikulta ja aivan mahtava velipoika. Hienoa, että tappeluista huolimatta välimme ovat mitä parhaimmat. Tsemppiä Oltsu eteenpäinkin.
Sisko Annukka: äidinäitiin tullut tehopakkaus, joka pistää tuulemaan kun aika on. Pitää meidät äijät ojennuksessa. Ystävällinen ja iloinen ja tässä äitiinsä tullut. Pikkusisko, jonka kanssa tulee mukavasti toimeen. Me emme ole tapelleet, mutta siitä huolimatta välimme ovat loistavat. Vitsi, vitsi. Tsemppiä pikkusisko. On kiva elää samassa perheessä kanssasi.
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Nytkin on mielessäni monia teitä muita, joita ajattelen rakkaudella. Seurakunnassa ja perheessäni. Niin, perheessäni. Lapsistani Annista, Eerosta, Eevasta ja Vesasta olen äärettömän ylpeä ja onnellinen. Vävypojistani Antista ja Laurista ja miniästäni Tanjasta olen ylpeä. Lastenlapsistani olen ylpeä ja onnellinen. Olen todella rikas mies. Sanokoon Rockeweller tai Wahlroos mitä tahansa niin minä olen rikkaampi, monta kertaa rikkaampi.
Kun ajattelen seurakuntaani niin on hienoa ajatella teitä veljet ja sisaret. Olette kaikki Jumalan luomia, hienoja yksilöitä. Teillä kaikilla on erilaisia lahjoja, löytyy luonnetta ja intoa ja tarmoa. Löytyy rakkautta, ystävällisyyttä ja armoa. Teidän kanssanne on ilo tehdä Jumalan valtakunnan työtä ja ennen kaikkea kuulua yhdessä teidän kanssanne suureen Taivaan Isän perheeseen. Olette jokainen ainutlaatuinen timantti Jumalan maailmalaajuisessa korussa. Rakastan ja arvostan teitä. Tällaisia ajatuksia on tänään aamupäivänä ollut mielessäni ja paljon muutakin.

Puolelta päivin lähdin "kylälle" tallustelemaan. Hankin eilen preepaidkortin toiseen puhelimeeni ja nyt voin soitella täällä edullisesti. Se vain ei suostunut toimimaan ja tänään menin lähikauppaamme, josta sen ostimme ja yritin selvittää asiaa, mutta eihän kaupan tyttö ymmärtänyt kunnolla englantia ja asia jäi sikseen. Kävelin Market Villagelle ja menin kaunioumamuangia ostamaan. Noh, kerron mitä se on. Syömme sitä myös joskus kotona. Siinä on sitkeää riisiä, kookosmaitoa, sokeria, suolaa ja mangoa. Todellinen herkkupakkaus. Istuin sitä syömään ja kohta vilahti ohi tuttu leninki. Raxu oli tullut asioiltaan syömään ja oli laittanut minulle viestin, josko itsekin tulisin, mutta en ollut saanut viestiä kun puhelin ei toiminut Siinä sitten istuin juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja niin saimme syödä yhdessä. Tilasin jotain meriruuan nimellä olevaa ja pettymys oli aikamoinen. Lautasella lillui kaksi isoa katkarapua, hummerin paloja taisi olla neljä ja rapeita nuudeleita kastikkeenlitkussa. Tulin vain vihaiseksi. Raxu oli käynyt kirjakaupassa ja tilaamassa käyntikortteja, joita voi jakaa suomalaisille ja ilmoittautumassa kielikouluun. Se tyttö painaa nyt menemään täysillä kielitaitonsa eteen. Nostan hattua.

Iltapäivällä oli Raxun koulutunnit taas ja sitten lähdettiin Tapsan ja Sinnun luo. Matkalla poikettiin lähikauppaan selvittämään preepaidongelmaa ja selvisikin, että kortti toimii minun toisessa puhelimessani, joten siinä ei ollutkaan mitään vikaa. Tapsa oli luvannut skootterinsa meille lainaksi ja niin oli minun rohkaistava mieleni ja hypättävä kulkupelin satulalle. Ei muuta kuin silmät kiinni ja sekaan vaan liikennesirkukseen. Oma bemarini Suomessa painaa vajaa kolmesataa kiloa niin tässähän olikin taas totuttelemista. Skootteri on niin kevyt ja tuntuu ihan leikkikalulta että se vaatiikin totuttelua nyt niin päin. Aika jännää, että kevyempi pelikin vaatii totuttelua.
Hyvinhän se lähti liikkeelle ja Tapsan perässä ajellessa se alkoi sujua. Tapsa sanoi, että mennään ruokapaikkaan (oltiin siis menossa syömään) ja hän ajelee sivukatuja, mutta kuinka ollakaan hän suuntasi hetken kuluttua Pekkaselle (pääkatu Petchakem suomeksi) ja niin sitä huristeltiin pääkadun vilinässä. Sai kyllä olla tarkkana. Kevyt skootteri ja matkustaja takana ja hullu liikenne ympärillä, mutta hyvin selvittiin. Kaasua vaan. Vaihteista ei tarvinnut välittää kun on automaattimopotin.

Ruokapaikkaankin päästin onnellisesti. Paikka oli nimitetty rottabaariksi kuulemma sen takia, että joku on joskus nähnyt siellä rotan. Aika kevyin perustein ravintola oli lempinimensä saanut ja kun otetaan huomioon, että täällä ei taida olla yhtään ravintolaa, jossa ei joskus joku rotta olisi juossut. Ruoka oli kyllä erinomaista vaikka viereisen risteyksen ja rautatieylikäytävän liikennemeteli oli aikamoista. Ihan suositeltava paikka, josta saa myös farangiruokaa (ulkomaalaisten). Paikan oikea nimi unohtui, mutta jos tulette meille kylään niin voimme viedä teidät syömään rottabaariin.
Rottabaarin jälkeen ajoimme vielä kahville ja teelle läheiseen kahvilaan. Mukava ilta kaiken kaikkiaan.
Mutta se tästä. Palataan taas asiaan. Pysykää kanavalla, kuten eräs ystäväni aina sanoo.

Tämä on taas ilman kuvia kun blogspot menee jumiin ja ei reagoi muuhun kuin täydelliseen sulkemiseen. Taidan katsella tuosta parvekkeelta sopivan kuorma-auton ja sinkaista tämän rakkineen kyytiin. Turhauttaa. En anna sen kuitenkaan pilata reissuani :) .

HIERONTAA 14.1.2015

Eilen tuli meidän "taloudenhoitajaltamme" Arjalta viesti, että YTK-kassa tarvitsee vielä joitakin lisäselvityksiä vuorotteluvapaani suhteen. Onneksi on tuo internet ja s-postit ja facet. Saatiin asioita hoidettua täältä käsin niin että kotona hoituu paperien täyttämiset. Olemme ihmetelleen, miksi elinkeinotoimisto jätti hakemuksen käsittelyn ihan viimetippaan ja nyt kun olemme täällä kaukana niin piti alkaa asioita vielä selvittelemään. Jos vastaus olisi tullut ajoissa olisi tämäkin asia saatu hoitaa kotona kaikessa rauhassa. Noh, onneksi homma toimii näinkin, toivottavasti. Joudutaan vain vaivaamaan Arjaa tässä asiassa.

Tämä päivä on mennytkin hieronnan merkeissä. Hieroja tuli vähän yli kymmenen ja on vielä täällä kun kello lähentelee neljää. Olin itse ensin vuorossa ja en arvannutkaan kuinka perusteellinen hieronta oli tulossa. Jaloista aloitettiin ja siitä tultiin ylöspäin. En ollenkaan tiennyt kuinka kipeitä paikkoja minussa olikaan. Oikea thaihieronta perustuu eri pisteiden käsittelyyn ja venytyksiin. Kun siihen yhdistää öljyhierontaa kuten täällä sanotaan niin siitä tulee tosi tehokas paketti. Hammasta sai ajoittain purra yhteen kun kädet löysivät kunnon "sattuman". Reisien ulkopinta ja reisiluun reuna oli toooosi kipeä. Reisien takapinnalta löytyi pari oikein makeaa kohtaa, jotka pistivät irvistelemään. Sitten löytyi monta muuta kohtaa.....! Auts!

Olen yrittänyt aina "kuunnella" miten hieroja hieroo ja oppia siitä jotain uutta. Nyt opin aika monta asiaa joista minulla ei ollut hajuakaan. Yritän laittaa asioita muistiin, jotta voisin hyödyntää niitä myöhemmin. Olo on nyt kuin omenalla. Makea ja kevyt. Mitä nyt oikean jalan pohje on vähän hellä. Se olikin jaloista se kovin kohta. Raxu on nyt tuossa työn alla ja irvistelee siellä samalla lailla kuin minäkin, mutta hyvää tekee. Sanotaanhan lääkkeestäkin, että pahimman makuinen lääke on paras lääke. Hierojakin sanoi, että ei silittely mitään hyödytä ja olen siitä samaa mieltä. Kunnon otteet ja hiki pintaan hierojalle ja hierottavalle niin hyvä tulee. Pari kertaa otetaan vielä tämän jälkeen. Suomessa sanotaan, että ainakin viisi kertaa tulisi käydä peräkkäin että saadaan hyvä tulos. Meillä se on nyt kolme ainakin.  On upeaa, että on uskova hieroja, joka sanoo, että eihän hän nyt mikään hyvä hieroja ole, mutta rukoilee, että Jumala auttaisi häntä tekemään asiat hyvin ja oikein. Minä olen sitä mieltä, että tässä yhdistyivät nyt taito ja Jumalan voitelu. Se paras yhdistelmä. Tässä tämä päivä sitten hurahtikin.

Netti on takkuillut tänään koko päivän. Raxun tabletit ja muut härpäkkeet toimivat ihan ok, mutta meikäläisen halpisläppäri ei ole millään tahtonut mennä nettiin vaikka verkko on ollut ihan hyvä. Taidan marssia tuonne Market Villagen kännykkäkerrokseen ja ostaa jonkun nykyaikaisen vempaimen sieltä. Ovat pikkuisen halvempia kuin Suomessa. Tosin takuu ei taida toimia enää Suomeen palatessa. Katsotaan nyt, mitä teen.

Nälkä alkaa pikkuhiljaa vaivata ja kunhan tuo emäntäni tuosta selviää niin suunnataan kai jonnekin sapuskalle. Katsotaan nyt mitä tehdään. Palaillaan asiaan taas kun uutta ilmenee. Hyvää puolta päivää sinne ja hyvää iltapäivää meille! Sava dii krap!

PASTOREITA JA RUOKATORIA 13.1.2015

Aamulla David haki meidät ja ajoimme kaupungin toiselle laidalle pastorien aamurukoukseen. Paikalla oli pastoreita neljästä eri seurakunnasta, jos Taavetin helluntaiseurakunta luetaan mukaan. Seurakunta oli nimeltään Torah Life Church ja pastoripariskuntana Khun Joe ja Khun Nok. Seurakunnalla ja sillä miten he saivat nykyisen paikkansa on mielenkiintoinen historia. Pastori kertoi, että noin kaksi vuotta sitten he aloittivat kokoontumisen toisen pariskunnan kanssa toisessa paikassa. He aloittivat ylistyksen ja silloin heillä oli vain yksi kitara käytettävissään. Sitten he saivat jostain rummut ja alkoivat käyttää myös niitä. Kuinka ollakaan naapurit eivät pitäneet rumpujen jytkeestä kun he aloittivat sunnuntaina kokouksen. Naapuri piti vierasmajaa ja asiakkaat halusivat nukkua sunnuntaiaamuisin pitempään. Mutta naapurit eivät sanoneet aluksi mitään. Sitten heidän kärsivällisyytensä alkoi loppua ja he tulivat juttelemaan, että näin ei voi enää jatkua joten mitä voisimme tehdä asian korjaamiseksi. Pastori otti puheeksi, että he ovat katselleet uutta paikkaa ja että he muuttaisivat heti jos sellainen löytyy. Naapuri totesi, että heillä saattaa olla sellainen paikka ja niin he menivät katsomaan sitä. Talo oli likainen ja tontti täynnä puita ja tontin kulmalla henkien maja. Viikon pohdinnan jälkeen he ilmoittivat ottavansa paikan. Edellisen paikan vuokra oli ollut 10000 thp/kk ja uuden paikan vuokra oli 12000 thp/kk ja kyseessä oli viiden huoneen talo ja iso tontti varastotiloineen. Ensimmäisenä työnään he siivosivat talon ja raivasivat pihan ja pastori kantoi henkien majan varastoon jännittäen, että mitä omistajat tuumisivat toimenpiteiden jälkeen. Omistaja tuli käymään ja ihmetteli kun puut oli kaadettu, mutta ei kiinnittänyt mitään huomiota henkien majan katoamiseen. Sen seurauksena pastori otti majan ja heitti sen kokonaan pois. Nyt heidän rukousaiheenaan on, että he saisivat tilat kokonaan itselleen. Uuden paikan myötä uusia naapureitakin on alkanut tulla uskoon ja lapsityö on lähtenyt käyntiin. Oli upeaa laulaa ylistystä Jumalalle kirkkorakennuksen kuistilla. Ääni kantautui varmasti kauas. Rukoushetki oli upea yhdessäolon hetki ja saatiin muistaa monia asioita. Muistimme myös Hua Hinin suomalaisia.

Iltapäivällä Raakel istui koulutunnilla netin ääressä ja minä torkuin ja lueskelin. Illan suussa lähdimme sitten jaloittelemaan "kylälle". Kävimme Market Villagessa ja sen jälkeen kävelimme taas ruokatorille syömään. Se on aina hieno kokemus ja valikoimat runsaita. Samassa pöydässä meidän kanssamme istui kaksi thailaista
naista , thailainen mies ja ruotsalainen mies. He pyysivät minua ottamaan ryhmäkuva itsestään ja siitä kehkeytyi mukava keskustelu. Kovasti he ihmettelivät Raakelin thaikielen taitoa ja myös ruotsinkielen taitoa, jolla Raxu seurusteli ruotsalaismiehen kanssa. Se oli ihan hauska kohtaaminen.

Huomenna minulla olisikin sitten hieronta kello 10. Rogerin vaimo tulee tänne majapaikkaamme hieromaan minua. Mukava alku päivälle. Torstaina Suomi-seuran motoristit lähtevät 75 kilometrin ajelulenkille, mutta minä en taida ehtiä siihen lähtöön. Pitäisi kai hakea se thailainen ajokortti kuitenkin. Täytynee selvitellä asiaa huomenna. Olemme nimittäin saaneet jo toisen moponlainaustarjouksen. Katsotaan sitten. Nyt nukkumaan. Kello on täällä 22.00. Siellä 17.00, joten jälleen kerran hyvää yötä ja hyvää päivän jatkoa!

LOIKOILUA JA SYNTTÄREITÄ 12.1. 2015

Eilinen (12.1.) päivä meni kotona ollessa. Raakel lähti jo klo 8 tulkkausreissuillensa ja minulle jäi aikaa puuhastella tässä asunnolla. Noh, eihän tässä kauheasti ole varsinaista puuhasteltavaa kun on huone, vessa/suihku ja pieni partsi. Oli kuitenkin aikaa olla itsekseen. Sain kuin sainkin videon You Tubeen kun oikein yritin ja etsin netistä tietoa ja se oli oikea työvoitto. Siellä se tuubissa nyt pyörii. Se lentovideopläjäys. Hyttysen kokoinen. Pitäisi mennä Ruotsalaisen Reijon oppiin, että oppisi näiden pläjäysten tekoa kunnolla. Ongelma on vain,että Reijo asuu Kokkolassa saakka. Vaikka onkin nyt tällä hetkellä tuossa lahden toisella puolella, siis tämän Thaimaan lahden. Oikeastaan yhtä kaukana kuin Kokkola on Taavetista. Tietysti veneellä olisi lyhyempi matka.

Otin aikaa myös hiljentymiseen. Löysin You Tubesta Ruth Fasalin ylistysmusiikkia, jota soitan kotonakin rukoushetkissäni ja laitoin sitä kuulumaan. On se erikoista miten Jumalan voitelemien muusikoiden soitossakin voi kokea Jumalan voitelun ja läsnäolon. Tässä minä palvoin Jeesusta yksin meidän 16 neliön yksiössämme ja löysin itseni itkemästä Pyhän Hengen läsnäolossa. Olen huomannut, että kun pääsee kokemaan Jumalan kirkkauden läsnäoloa niin se menee syvälle tunteisiin saakka. Monesti puhutaan Pyhän Hengen läsnäolon yhteydessä nauramisesta, mutta itse, oman kokemukseni perusteella, olen alkanut ymmärtää, että kun Jumalan todellinen kirkkaus laskeutuu niin sitä ennemminkin alkaa itkeä. Ei pelosta, surusta eikä murheesta vaan silkasta rakkauden kokemisen määrästä. Näin minulle ainakin tapahtuu joka kerta. Koen voimakkaasti Jumalan rakkauden päälläni ja tuon syvän rakkauden vaikutuksesta jostain syvältä sisimmästäni alkaa nousta vastakaiku tuohon rakkauteen. Se nousee syvänä tunteena Jeesusta kohtaan ja siinä en enää naura vaan olen täysin upoksissa Häneen ja Hänen läsnäoloonsa. Itku nousee syvästä kiitollisuudesta Jeesusta kohtaan, Se on rakkauden kyyneliä. Pyhän Hengen läsnäolossa rakkaudesta murtuneen sydämen kiitollisuutta. En tiedä osaanko kuvailla sitä tunnetta jota koen, mutta jotain tällaista se varmasti on.




Illalla meidät haettiin synttäreille. Ne eivät olleetkaan Phanatpoonin vaan pastorirouvan 46-vuotissynttärit. Oli ihan mukava ilta yhdessä. Pieni määrä seurakuntalaisia oli kokoontunut ylistyksenjohtajan kotiin viettämään juhlaa. Ilta meni ruokailun ja seurustelun parissa ja tunnelma oli leppoisa. Oli mielenkiintoista, että sillä kulmalla kaupunkia asui useampi seurakuntalainen naapureina. Pastorin talo oli heti ylistyksenjohtajan talon vieressä. Sitten siinä ihan lähellä asuivat David ja Pamela ja Roger ja Phanatpoon. Ja sitten oli vielä joitakin muita. Heillä on rakenteilla uusi kirkkorakennus myös ja se on keskellä tuota uskovien "kylää". Seurakunta saa käydä todellista hengellistä sodankäyntiä, kun lähellä on muslimien kokoontumispaikka. Joskus sieltä kuuluukin imaamin "iltahuuto". Takaisin asunnolle päästiin illalla kahden iloisen sisaren kanssa. Olivat kovia puhumaan ja kun kissa meni tien yli tunnistin sanojen joukosta sanan "miau" . Se olikin kaikki mitä ymmärsin.

USKOVIEN YHTEYTTÄ 11.1. 2015

Tänä aamua suunnistimme jumalanpalvelukseen seurakuntaan nimeltä Jaisamarn-Church Hua Hin. Olimme vain katsoneet mitä kristillisiä seurakuntia täältä löytyy ja valittiin sitten tämä. Hyppäsimme kaksiriviseen (pieni katettu avolava-auto, jossa on takana molemmin puolin pitkät istuimet) ja ajelimme jonkin matkaa pääkatua Petkasemia pitkin ja loput kävelimme. Paikka löytyi pieneltä sivukadulta. Alakerrassa saatiin tervetuliaiskahvit, jonka jälkeen siirryttiin seuraavaan kerrokseen pieneen rukoushetkeen pienellä porukalla. Englanniksi ilmaistuna se olisi pre-meeting prayer meeting eli ennen kokousta rukouskokous. Sen jälkeen siirryimme kaksi kerrosta ylemmäs varsinaiseen kokoustilaan, jossa jo ylistysbändi tsekkasi laulujaan. Naispastori (oletimme että hän oli pastori) johti kokousta. Ylistysryhmä koostui basistista, kitaristista, rumpalista, kosketinsoittajasta ja ylistyksen johtajasta. Nuoria jokainen. Ryhmä oli älyttömän hyvä. Lauluina oli uudempia ylistyslauluja, jotka tykitettiin thaiksi ja englanniksi. Thai kielellä oli myös foneettisesti kirjoitetut sanat ja niin minäkin lauleskelin thaikielellä. Raakel rohkaisi minua ja totesi, että olin selvinnyt aika hyvin. Kuuntelin tarkasti miten vieruskaverit äänsivät sanat ja annoin mennä perässä. Olen sitten ylistänyt Herraa thaikielellä.


Jossain vaiheessa pastori toivotti meidät suomalaiset tervetulleiksi ja pyysi meitä seisomaan. Siinä sitten tervehdittiin kokousväkeä tyypillisellä thaitervehdyksellä, waidilla. En tiedä kirjoitetaanko se kaksoisweellä vai yksöisveellä. Noh, hällä väliä.


Kokoukseen saapui myös australialainen Roger ja muistaakseni englantilainen David ja vaimonsa Pamela. David ja Pamela tuntevat kutsua rukoilla ihmisten puolesta ja palvella parantamispalvelutyössä. Roger on naimisissa thailaisen uskovat naisen kanssa. Tässä kohtaa tuli heti mieleeni eilinen blogikirjoitukseni ja heti täytyi todeta, että on myös onnellisia tällaisia pareja. Jopa eläviä kristittyjä. Näin nopeasti jouduin ajattelemaan asioita uusiksi.


Kokouksen jälkeen thaiseurakunnassa on aina lounas. Se kuuluu joka kokoukseen. Koko seurakunta asettui syömään ja me istuimme Rogerin, Pamelan ja Davidin kanssa samassa pöydässä. Oli mielenkiintoista keskustella heidän kanssaan vaikkakin minun englantini kaikessa vajavaisuudessaan ei tahtonut oikein riittää. Aussienglanti on vielä ihan omaa luokkaansa ääntämisen suhteen. Jossain vaiheessa David kutsui meidät Hua Hinin pastorien aamurukoukseen mukaan. Mikäs siinä kun tiistaiaamuna ei ole muutakaan. Ihmeellisesti Jumala meitä täällä vie ja kohtaamme toinen toistaan mielenkiintoisempia ihmisiä. Nyt siis niin arvovaltaisia ihmisiä kuin paikallisia pastoreita. Vau!


Kokouksen jälkeen Rogersin vaimo Phanatpoon kutsui meidät kahville heidän kotiinsa ja mikäs siinä. Hypättiin heidän autoonsa ja ajettiin pitkälle kaupungin ulkopuolelle maaseudulle, jossa heillä on uudenkarhea omakotitalo. Siellä juttelimme ja minä ja Roger löysimme yhteisen maailman: moottoripyörät. Hän on aikanaan Australiassa kuulunut kristilliseen moottoripyöräkerhoon kuin Saints, Pyhimykset. Hänellä oli kansiollinen valokuvia siltä ajalta kun hän ajeli nätillä Harley-Davidsonilla pitkätukkaisena ja partaisena HD- miehenä. Meillä juttuja riitti. Aloin pikkuhiljaa ymmärtää häntä enemmän kun tunnistin sanoja aussiaksentin takaa.


Olin haaveillut hyvästä hieronnasta ja selvisi, että Phanatpoon on aivan loistava hieroja ja että hänellä on paljon suomalaisia asiakkaita: lentäjiä, liikemiehiä ym. Sovittiin, että ensi keskiviikkona hän tulee käymään asunnollamme ja hieroo lihakseni kuntoon. Sekin järjestyi kuin itsestään. Sain vielä uskovaisen hierojan ja mielelläni tuen hänen työtään.


On ollut taas aivan loistava päivä. Viime yönkin nukuin kiitettävästi meluista huolimatta, joten kiitos teille  jotka mahdollisesti muistitte tätä pikku vaivaani. Mainitsin aikaisemmin kipeästä polvestani ja siitäkin voin tuoda kiitosaiheen: pariin päivään se ei ole vaivannut ollenkaan. Tänään ilmoitti taas itsestään, mutta omalla hieronnallani sain sen kuriin. Olemme kävelleet täällä kilometrikaupalla ja se on ollut hyvä.  Meille tarjottiin mopoa lainaksi, mutta päätettiin kävellä niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi tämä liikennekin on sitä luokkaa, että tarvitaan jonkinmoista kamikaze-henkeä ennen kuin uskaltaa sekaan.




Käytiin iltauinnilla myös. Taiteilimme taas pääkatu Petkasemin liikennevilinän poikki rannalle. Tuo Petkasemin ylittäminen on kuin surffailua. Pitää odottaa oikeaa aaltoa ja sitten mennä. Muuten voi käydä hullusti. Pimeä ranta tai pimeä ja pimeä kun hotelleja on vieri vieressä, oli tyhjä ja niin me pulahdimme ekan kerran tällä reissulla Thaimaan lahden tyrskyihin. On se mokoma meri suolainen. Suolasilakat voisi säilöä suoraan sen veteen. Mutta se oli virkistävä reissu. Olen nyt uinut Thaimaan lahdessa, Punaisessa meressä, Persian lahdessa, Välimeressä, Suomenlahdessa ja Juolaassa Mäntyharjulla ja tietysti monessa muussakin vedessä. Mäntyharju voittaa kaikki. Suvereenisti. Takaisin tullessa ostimme vielä tertullisen pikkubanaaneja, jotka ovat tosi makeita. Ovat niin pieniä, että yhden heittää kerralla suuhunsa. Nämä hedelmät täällä ovatkin yksi parhaimmista asioista, jos ruuasta puhutaan. Ja ovat halpoja. Olemme yrittäneet pitää yhden lämpimän aterian päivässä ja muuna aikana syöneet hedelmiä ja aamulla yogurttia. Jos saisi pikkuisen kiloja pois. Nyt olisi siihen oiva tilaisuus.




Lämpötila on ollut +29 asteessa, joten ei ole palellut. Joka kerta kun tulet kaupungilta niin saat mennä suihkuun. Joskus tulee käytyä suihkussa kolmekin kertaa päivässä. Meinasin kirjoittaa jotakin lumimyräkästä ja säätilasta Suomessa ynnä muusta, mutta jätän kirjoittamatta. Oman kotiinpaluuni varmistamiseksi... :)  .




Raakelilla on huomenna ensimmäinen tulkkaus Immigrationissa jonkun suomalaisen viisumiongelmissa. Hänelle tuli heti ensimmäisenä päivänä kaksi tulkkauspyyntöä ja tänään tuo mainitsemani, joten tyttö pääsee heti tositoimiin. Illalla mennään, jos jaksetaan, Rogerin vaimon Phanatpoon syntymäpäiville. Tuli kutsu sinnekin. Mielenkiintoista, tosi mielenkiintoista. Näin sitä vain körötellään Taivaan Isän rattailla tilanteesta toiseen. Jännää!




Noh nih, tässähän tätä taas olikin. Kuvia minulla ei tältä päivältä ole, mutta videota otin, joita en valitettavasti pysty täällä näyttämään. Täytyy edelleen tyytyä kohtaloonsa. Palataan taas asiaan! Siunauksin!


PS. Kello on täällä nyt 21.59 ja siellä Suomessa klo 17, joten hyvää yötä ja hyvää päivän jatkoa!

KARAOKEA JA UNETTOMIA ÖITÄ 10.1. 2015

Eilen illalla meillä oli ilo olla mukana suomalaisten karaokeillassa Absorva-nimisessä ravintolassa. Paikalla ole useampi kymmenen suomalaista. Musiikki oli perinteistä suomalaista iskelmää ja laulajiakin oli ihan kiitettävästi. Itse en osallistunut vaikka jonkinlaisia laulumiehiä olenkin. Tärkein asia meille oli tutustua toisiin suomalaisiin ja parhain tapa siihen on mennä vain ennakkoluulottomasti porukkaan mukaan. Aluksi tutustuminen on aina ensin sellaista tarkkailua, mutta siitä se pikkuhiljaa sitten lähtee. On ollut tosi helppoa sukeltaa porukkaan mukaan. Suomalaiset ovat ulkomailla ihan erilaisia kuin kotisuomessa. Saimme jo vierailukutsunkin ja meille tarjottiin skootteriakin lainaksi. Raakelille tuli jo toinen tulkkauspyyntö. Nyt postiasioiden selvittämiseksi. On ollut ilo tutustua näihin ihmisiin. Heiltä saa myös hyviä vinkkejä käytännön asioiden hoitoon ja muuhun sellaiseen. Jotkut ovat olleet täällä jo vuosia. Jo näin alussa tuntuu siltä, että sydän jää tänne.


Yö meni niin ja näin. Erehdyin ottamaan torkut liian myöhään iltapäivällä ja siitä kai seurasi, että uni tullut. Lisäksi elämä ikkunan alla jatkuu jonnekin puolille öin saakka ja meteli on aikamoinen. Erilaisia moottorivehkeitä rymistelee ohi, musiikki soi ja kulkukoirat räksyttävät. Tällainen herkkäuninen on kovilla. Minulla on onneksi korvatulpat ja ne vaimentavat jonkin verran. Ilmalämpöpumppu piti laittaa illalla päälle. Ei lämmittämään vaan viilentämään. Huomasin yöllä että se puhalsi suoraan minun päälleni ja minä en tykkää vedosta. Se korjautui sitten kun säädin ilmavirran suuntaa ylemmäs. Patjakin on kova kuin tiiliskivi. Sekin vaatii tottumista, joten haasteita Esalla riittää. Mutta kaikkeen tottuu ja asioita pitää järjestellä niin, että homma saadaan pelaamaan. Ainoa mitä en voi tehdä on se, että menen ja pysäytän liikenteen. Siihen on vain tyytyminen. Muistakaahan näissä asioissa minua!


Juttelimme eilen keskenämme näistä ns. pariskunnista täällä Thaimaassa. Erityisesti on pistänyt silmään iäkkäämmät valkoihoiset herrasmiehet ja heidän käsikynkässään kulkevat nuorehkot thainaiset. Minua se on vähän kiusannut, mutta emme voi tuomita ketään kun emme tiedä kaikkia taustoja asioista. Tietysti voidaan kysyä, että kuka käyttää hyväkseen ketäkin. Mies saa kenties lohtua elämäänsä ja nainen elättäjän itselleen. Mies ostaa heille yhteisen talon ja onkin osan vuotta pois maasta niin vaimokkeella tai tyttöystävällä on oiva tilaisuus käyttää taloa hyväkseen mielen määrin. En missään tapauksessa pyri yleistämään koska oikeitakin ja onnellisia avioliittoja länsimaisten miesten ja thainaisten välillä varmasti on.  Mutta kunhan nyt tuli mieleen.


Veimme äsken pienen tuliaissuklaarasian Saulin ja Tarjan tutulle tuohon rantatien toiselle puolelle Aza-nimiselle vanhalle rouvalle, johon he olivat täällä ollessa tutustuneet. Vaikutti oikein miellyttävälle tädille. Harmi vain, etten hallitse thaita ja en voi kommunikoida kaikkien kanssa. Saatiin kutsu tulla uimaan talon edessä olevalle uima-altaallekin, jos ei aina mereen halua mennä. Niin pikkuhiljaa nämä ovet avautuvat  eri suuntiin.


Illalla menemme tutustumaan paikallisten torille koska haluamme paikallistaa ja hahmottaa aluetta jolla liikumme. Illalla tunnelma muuttuu kummasti. Tykkään kulkea täällä illalla. Ilma ei ole enää niin kuuma ja lukuisat valot taloista, kahviloista, ravintoloista ym. loistavat värikkäinä yön pimeydessä. Nyt vielä mahtava jouluvalaistus ja viides päivä olleen kuninkaan syntymäpäivän johdosta viritetyt juhlavalot luovat aika upean kokonaisuuden, jollaista ei Suomessa näe. Meidän jouluvalomme ovat aika mitättömiä näiden valojen rinnalla. Suurimman osan talveahan meillä on pimeää ja synkkää. Nyt tosin luin facesta, että olette saamassa lisää lunta sinne. Se tuo valoa maisemaan ja kuuluu Suomen talveen. Yrittäkää nyt sinnitellä siellä, me "yritämme" täällä. Olikohan tässä nyt vähän vahingoniloa.....anteeksi!  Kuvia löytyy taas facesta kun tämä blogspotti ei vain edelleenkään suostu ottamaan kuvia vastaan. Johtuukohan se hitaasta nettiyhteydestä vai mistä en tiedä. Tiedostomuodonkin pitäisi olla oikea. Noh, näillä mennään. Palaillaan taas asiaan.

HUA HIN, THAIMAA 9.1. 2015

Saavuimme Hua Hiniin siis vähän vaille puoli kuusi aamulla. Pienen hakemisen jälkeen nuori taksimme löysi majapaikkamme ja sitten nukkumaan. Vaan ei! Paikka oli kiinni ja ovi lukossa. Viralliseen avaamiseen oli vielä kolme tuntia aikaa. Onneksi muutaman puhelinsoiton jälkeen saimme oven avaajat paikalle. Sitten nukkumaan. Puoli yhdeksältä joku töni minua ja ilmoitti, että hei nyt on aamu! Ei, ei, ei voi olla totta! Aamu jo nyt! En halua, en halua. Liha pisti kampoihin, mutta päätin voittaa ja aloin asennoitumaan että noustavahan se on. Muru-kulta oli jo ihan täpinöissään lähdössä kaupungille katselemaan. Eihän siinä muu auttanut kuin "ylös vaan ja lenkille".

Ajattelin ensin, että kuinkahan opin kulkemaan kaupungissa, mutta huomasin, että kulkeminen olikin aika yksinkertaista. Pääkatu ja siitä lähti poikkikatuja. Oikeat maamerkin mieleen ja siitähän se sujuisi. Ensimmäisenä löysimme pienen oikopolun rannalle. Meri avautui edessämme ja neljä laivaston alusta kellutteli lahdella. Pitkästä aikaa sai laittaa varpaansa Siiamin lahteen joka taitaa olla nykyään Thaimaan lahti. Tuntui hyvälle. Siinä hetken aikaa ihasteltuamme ja pari kaupustelijaa torjuttuamme lähdimme takaisin päin. Pääkadun ylittäminen vaatii kansalaisrohkeutta ja ajoittamisen taitoa. On liikenteellä sen verran kova vauhti. Mutta hengissä selvisimme. Matkan varrella on Market Village, Markettikylä, jossa on neljässä kerroksessa kaikenlaisia kauppoja. Suuri muovinen joulukuusi nököttää vieläkin ulkopuolella prameassa koristeasussaan ja joululaulut soivat. Market Villagen loppiainen ei ole vielä tullut. Ruokapaikkakin löytyi sieltä ja ensimmäiset thairuuat tuli popsittua, tai hörpittyä kun otin keiton, jonka piti ensin olla, siis mieleni tasolla, liha-annos. Ei siinä mitään. Kelpasihan sekin. Jonkinlaisia maksanpaloja taisi olla mukana. Niin ainakin tulkitsin.

Takaisin kotiin ja päivälevolle. Sitten vaimo oli taas menossa. "Hei. suomalaisilla on Varikolla soppapäivä tänään. Minä haluan mennä tapaamaan heitä sinne!" Mihin aikaan? " Kolmesta viiteen. "Siis viidentoistaminuutin päästä!" Aha, että silleen. Mennään vaan. Ja niin sitä mentiin. Kyydinkin saimme majapaikkamme puolesta ja sieltähän se Hua Hinin Suomi-seuran Varikko löytyikin. Ja suomalaisia. Ja lihakeittoa ja karjalanpiirakoita. Jälkiruuaksi suklaakakkua ja vesimeloonia.

Oli mukava tutustua alueen suomalaisiin. Kun porukka kuuli, että Raxu on tullut tulkkausharjoitteluun ja opiskelee kieltä niin sitten muutamien kiinnostus heräsi. Hei, me tarvitaan tulkkia talon vakuutusasioiden kanssa. Hei, tulisitko meidän thai-kielen alkeisryhmään opettamaan meitä? Tytöllä oli heti kättelyssä vientiä. Minä juttelin porukan moottoripyöräilijöiden kanssa ja he kertoilivat mielellään toiminnastaan. Olipa muutama tullut paikalle konepyörällään. Kun minullakin on bemarini niin yhteistähän heti löytyi. Sain hyviä neuvoja, jos olisin kiinnostunut esim. thailaisesta ajokortista. No jaa, en nyt ajatellut mitään korttia hankkia ja kansainvälisen ajokortin hankinnankin missasin ennen lähtöämme. Ajellaan sitten joku toinen kerta.  Olemme liikkuneet nyt jalan ja se tuntuu oikein hyvälle. Saa hyötyliikuntaakin.

Illalla tappelin siis tietokoneeni kanssa ja nukkumaan menin puoli yhdentoista maissa. Aamulla jugurttia ja mysliä naamaan ja pari pomelon viipaletta napaan niin siinä olikin terveellinen aamiainen. Raakel lähti kymmeneksi Varikolle thaitunnille ja minä jatkoin tappelua tietokoneeni kanssa. Tietokoneeni voitti. Sitten kahdeksitoista Markettikylään taas syömään ja kotiin lepotauolle. Illalla on tiedossa suomalaiskaraokeilta. Sinne sitten tähdätään. Halutaan luoda hyvät suhteet suomalaisten kanssa. Mutta siitä sitten tuonnempana taas lisää. 

ILMASSA 6.-8.1. 2015

Eilen illalla sain jälleen ikäväkseni huomata miten "hauskoja" vempaimia nämä tietokoneet ovat. Tai ohjelmat niissä. Konehan on vain tekniikkaa. Pyrkimyshän on kai ollut helpottaa ihmisten elämää kun näitä systeemejä on kehitelty. Minusta moni asia on mennyt näiden kanssa päin seiniä tai ainakin monimutkaisemmaksi. Tai sitten minä olen vain liian vanha käyttämään tällaisia härpäkkeitä.
Eilen illalla yritin ladata lentokonevideota You Tubelle, mutta ei vain onnistunut. Tätä kirjoittaessani yritys on jälleen meneillään, mutta huonoin tuloksin. Ilmoittaa vain, että varmista, että käytät tuettua tiedostomuotoa, jota juuri käytin. Kaksi edellistä tiedostoa, jotka olen ladannut onnistuneesti ovat samaa tiedostomuotoa. Että ottaa pannuun....Anteeksi tämä pastorin rankka tunnepurkaus! Taitaa käydä niin, että tämä hieno lentovideo jää nyt sinulta näkemättä. Pahoittelen maalaisuuttani näissä tietotekniikka-asioissa. Yritän poimia tähän muutaman valokuvan kuitenkin.


Näiden turhautuneisuuden purkausten jälkeen itse matkaan. Tiistaina 6.1. nousimme Heathrown kentällä Emiratesin Airbus Industrie A380-800 Jetiin. Täytyy myöntää, että oli suurin kone, jolla olen ikinä lentänyt. Myös ensimmäinen lentokone, jossa olen nähnyt kierreportaat! Koneessa on kaksi kerrosta ja ainakin alakerrassa on kymmenen istuinta vierekkäin kahden käytävän jakaessa niitä. Vetää parhaimmillaan sellaiset 550 ihmistä. Aikamoinen laitos. Paljon matkustavat ajattelevat, että niin ne "maakravut" innostuvat tuollaisista, mutta meille konkareillehan se on arkea. Voi ollakin, mutta minulle, vaikka olenkin reissannut yli kolmessakymmenessä maassa, tämä oli ensimmäinen kerta tuollaisessa mahtikoneessa. Emiratesin palvelu on kyllä viimeisen päälle. Yhtiö mainostaa, että heillä puhutaan yli viittätoista eri kieltä, joten aika moni ihminen saa palvelua omalla kielellään. Isossa koneessa täytyy olla paljon henkilökuntaa ja yhdellä silmäyksellä paikaltani laskin kymmenkunta lentoemäntää tai stuerttia. Montakohan oli vielä muualla koneessa jäi arvoitukseksi. Hieno kokemus, jonka saan kokea vielä paluumatkallakin.


Lento alkoi siis 6.1. klo 10 Lontoosta ja oli Dubaissa seuraavana aamuna klo 8.45 paikallista aikaa. Sitten oli vielä kuuden tunnin odottelu, jonka jälkeen seuraava Emirates lähti 15.20 paikallista aikaa. Koneena oli samankokoinen Boeing 777-300ER JET. Bangkokissa se oli 00.20 paikallista aikaa. Matka Bangkokista Hua Hiniin kesti vielä n. kolme tuntia. Onneksi taksi oli meitä vastassa lentoasemalla ja päästiin taas kerran suoraan majapaikkamme oven eteen. Lopulta päästiin nukkumaan vähän vaille puoli kuusi aamulla. Nukutti pikkuisen.....! Voin kirjata että matkapäivät olivat 6.-8.1.


Jonkin aikaa ennen matkaa koin, että sain Jumalalta sanan juuri tätä matkaa varten. Siinä sanottiin, että tulisin tapaamaan monia ihmisiä, joita Hän on jo valmistellut etukäteen. Minun tulee vain kulkea hengen silmät ja korvat avoimina. Hän mainitsi, että tulisin tapaamaan koneessa miehen, jolle todistaisin ja jonka tulisin myös johdattamaan uskoon. Tätä silmällä pitäen pakkailin tavaroitani työhuoneessa ja laitoin myös jotain hengellistä materiaalia mukaan ihan siltä varalta, että tarvitsisin sitä. Käteeni osui myös venäjänkielinen motoristiraamattu ja koin voimakkaasti, että tämäkin tulee ottaa mukaan. Niin pakkasin senkin cabiiniin menevään laukkuuni.


Jouduimmekin Raakelin kanssa istumaan eri paikoissa kun emme olleet tarkistaneet istuintemme numeroita ja kuinka ollakaan minun viereeni änkesi isokokoinen mies. Matkan alkupuolella kyselin Herralta, että onko tämä nyt se mies, josta puhuit minulle. Olin mielestäni saanut myös miehen nimen Herralta, jonka kirjoitin myös ylös. Jossain vaiheessa syntyi välillemme juttua ja huomasinkin, että miehen englanti oli ihan olematonta. Siis ei tainnut olla se Jumalan mainitsema mies. Eihän siinä mitään syvällistä keskustelua syntynyt kun mies puhui pääasiassa arvaapa mitä? Oikein arvattu, venäjää Minä juttelin hänelle englantia ja hän minulle venäjää, mutta siinä vaan juteltiin. Hän esitteli minulle kännykkäkuvia perheestään ja heidän joulun vietostaan. Se auttoi minua taas ymmärtämään mistä hän jutteli. Kehuin kuvia ja hauskoja ne olivatkin. Nyt siis yksi kuva puhui enemmän kuin tuhat sanaa. Loppupuolella matkaa kaivoin laukustani motoristiraamattuni ja ojensin sen miehelle. Olimme siinä vaiheessa jo esitelleet toisemme, hän oli Igor. Nimi ei ollut se minkä olin saanut, mutta hän oli venäläinen. Ojensin raamatun ja kerroin, että olen motoristi ja myös kristillinen pastori. Hän innostui juttelemaan moottoripyöristä ja kertoi, että hänen ystävällään on Harley-Davidson ja jollakin on BMW, jos oikein ymmärsin. Näytin hänelle raamatusta motoristien todistuksia ja hän tarttui niihin innolla ja luki niitä koko loppumatkan  laskeutumiseen saakka. En saanut johdattaa häntä uskoon, mutta Jumalan sanan hän sai matkaansa ja vaikuttakoon Isä niin, että tuo sana saa sijaa hänen sydämessään ja hän saa antaa elämänsä Jeesukselle. Se oli sillä kertaa kaikki mitä minä pystyin tekemään hänen suhteensa. Onneksi Pyhä Henki jatkaa työtään siitä mihin minä jäin. Toivottavasti näen hänet sitten perillä.


Tämä tästä. Palataan taas asiaan. Seuraavana onkin sitten Hua Hinin kuulumisia. Ai, niin ne kuvat....hetkinen. No, joo..antaudun. Ei siirtyneet kuvatkaan, joten tässä sitten tekstiä. Toivottavasti tämä sitten onnistuu. :(

KOULUAAMU JA LÄHTÖPÄIVÄ 6.1. 2015

Aamu valkeni sateisena ja sumuisena. Poikien joululoma päättyi ja on ensimmäinen koulupäivä tänä vuonna. Eero lähti töihin jo kello seitsemän aikaan ja Raxu ja Tanja laittelivat englantilaista breakfastia: toastia (paahtoleipää), pekonia ja paistettuja munia. Raxu tilasi vielä papuja kaupan päälle niin siinähän olikin tuhti aamiainen. Niin tuosta tilaamisesta puheenollen täytyy sanoa, että täällä Englannissa on vielä moni asia mukavammin kuin Suomessa ja tietysti sitten on monta asiaa mikä taas ei ole. Sehän on normaalia joka paikassa. Yksi tällainen mukava asia on, että ruokakauppaan voit tehdä tilauksen puhelimella ja saat ruokalähetyksen samana päivänä kotiisi. Muistan lapsuudestani, että Karhulassakin oli ainakin yksi ns. tsuppari. Hänen lempinimensä oli Jänö. Jänöllä oli sellainen lavamopo, jolla hän kuskasi asiakkaiden ostoksia kotioville tilausten mukaan. Eipä taida monessa paikassa enää olla tällaista palvelua. Eilen illalla Tescon "tsuppari", vanhempi harmaatukkainen ja -partainen herrasmies, soitti ovikelloa ja toi tavarat suoraan ovelle. Ajattelin, että onkohan tämä herra niitä pienellä eläkkeellä sinnitteleviä ihmisiä, joiden on täytynyt saada lisätöitä pystyäkseen selviytymään arkipäivästään. Noh, en tiedä. Katselin yhtenä iltana kotona jotain ajankohtaisohjelmaa näistä pienieläkkeisistä ihmisistä, jotka olivat joutuneet hankkimaan itselleen töitä eläkkeen lisäksi.

Oli mukava eilen seurata Eliaksen läksyjen tekoa. Kahdella kielellä opeteltiin tavaamista ja sanojen lausumista. Elias on omaksunut kielen aika hyvin. Raakel kävi Eetun kanssa läpi kotitehtäviä. Pojat ovat olleet kyllä aika tiukoilla kun on ihan vieras kieli ja erilainen koulusysteemi kuin Suomessa. Kunhan alkuvaikeudet voitetaan niin sitten alkaa kielikin kehittymään ja kaikki helpottuu sen mukana.

Saattelimme pojat kouluun ja naiset jatkoivat kaupungille. Minäkin olisin voinut mennä mukaan, mutta päätin toisin. Palasin tänne majapaikkaamme ja kirjoittelen nyt tätä blogia tässä. Raakel sanoi, että saat tulla mukaan, mutta jos huokailet vain heidän perässään niin sitten et saa. Noh, enhän minä olisi huokaillut, mutta ajattelin, että eipähän heidänkään sitten tarvitse ajatella, että mitä minä ajattelen. Noh, ehkä he eivät olisi edes ajatelleet sitä. :) . Oli minulla todellinen syykin palata tänne. Polvet ovat alkaneet taas kiukutella näissä ylämäissä ja yritän säästellä niitä. En tiedä onko alkavaa nivelrikkoa vai mitä, mutta hyvin teette jos muistatte rukouksin. Täytyy ottaa iso kuuri Arctic Oilsia ja Extremeä (spiruliina/mustikka-valmistetta) jos vaikka helpottaisi.

Kun katselin koulun pihalla ihmisiä niin havaitsin kuinka paljon täällä Englannissa on ihmisiä muslimimaista. Se pisti oikein silmään. Joku on todennut, että Englanti on muutaman vuoden päästä muslimivaltio. En lainkaan ihmettelisi sitä. En ole mitenkään rasisti, mutta suunta ei välttämättä ole hyvä kun ajatellaan Englannin tai Suomen historiaa ja kulttuuria. Hengellisestä elämästä puhumattakaan. Maailma on täysin erilainen kuin mitä se oli minun nuoruudessani. Maailma muuttuu, Esaseni! Niinhän tuo tuntuu tekevän ja vielä kovalla vauhdillakin. En ole kauhean innoissani tästä muutoksesta. Aha Esa, nyt paljastit itsesi! Sinä OLET rasisti! En kyllä ole! Olen ajatellut eri kulttuureista tulevia ihmisiä ja yrittänyt ajatella heistä positiivisesti. Vaikka kulttuuri ja uskonto olisivat erilaisia niin on yksi vankka perusta, joka yhdistää meidät tällä pallolla: se on ihmisyys! Me kaikki olemme Jumalan luomia, tuntevia ja kokevia ihmisiä ja siltä pohjalta meidän tulee nähdä toinen toisemme ja arvostaa toinen toistamme. Tässä meidän kristillisyytemme kokee haasteen. Näemmekö ihmisen ihmisen sisällä. Jeesus näki näin. Hänellä oli röntgenkatse niinkuin Teräsmiehellä (joka ei ole idolini) . Jeesuksen katse ei pysähtynyt ihmisen ulkokuoreen tai kulttuuriin tai uskontoon. Hän näki ihmisen sydämeen. Myös fariseusten ja kirjanoppineiden. Tässä meille tämän päivän haaaste! Ole hyvä! Tämä ei taaskaan tarkoita sitä, että meidän ei enää tarvitsisi julistaa evamkeliumia. en ole mikään krislamin kannattaja. Se, että näemme ihmisen sydämeen saakka auttaa meitä ymmärtämään, että evankeliumi Jeesuksesta ja Hänen rakkaudestaan ja ristintyöstään voi tuoda ihmiselle todellisen rauhan ja ilon. Myös ihmisen Jumalasuhteeseen ja ihmisen ja ihmisen välille. Ennenkaikkea myös iankaikkisen elämän. Jopas nyt tulikin vuodatus. Tällaisia ajatuksia mieleeni nousi tuossa koululle ja takaisin kävellessäni.

PS. Tuo koulun periaatetaulu sopii oikein hyvin aiheeseeni. 

 Illalla klo 22 lähtee kone Heathrowlta. Nukkumiset jäävät nyt kyllä lyhyiksi kun lennämme kohti auringon nousua. Englannin ja Dubain välinen aikaero on seitsemän tuntia. Kun täältä lähdemme klo 22 niin kello on Dubaissa viisi aamulla. Siellä odottelemme koneenvaihtoa kuusi tuntia, sieltä Bangkokiin taas kuusi ja puoli tuntia jne. Raakel laskeskeli että olemme Bangkokissa 8.1. kun aikaero otetaan huomioon. Aika sekavaa seikkailua!

Laitan taas muutaman koulukuvan tähän liitteeksi. On siinä taas pari kuvaa "kylältäkin". Hyvää päivänjatkoa!

GEOKÄTKÖILYÄ JA TALOJA 5.1. 2015

Suostuin lopulta lähtemään geokätkön perään ja se olikin ihan mukava päiväretki vaikka sainkin väistellä metsäpolun savilutakoita kengilläni. Englantilainen metsä on jotenkin niin erilainen kuin meidän suomalaisten ikihongikot. Varsinkin näin talvella metsä on niin paljas ja sumuinen. Havupuita ei ole juuri ollenkaan ja Holyt tuovat siihen jouluisen fiiliksen. Holy on englantilaisten jouluransseissa yleisesti käytetty materiaali ja on meille suomalaisille tuttu lähinnä vain elokuvista. Fiilis metsässä oli myös hieman "aavemainen" kai johtuen joidenkin elokuvien tuomasta hämyisestä kuvasta. Tykkään kyllä englantilaisesta metsästä. Jotkut linnutkin olivat äänessä, joten ihan hiljainen metsä ei ollut. Niin, varsinkaan kun mukana oli kaksi innokasta nuorta miestä kätköjä etsimässä. Arvioisin, että etsintä saa arvosanan yhdeksän ja tulos nollan. Haaste siis säilyy seuraavallekin kerralle.

Jotkut talot säväyttävät aina ulkoasultaan vaikka eivät muuten niin käytännöllisiä olisivatkaan. Vanhojen talojen erilaiset erkkerit ja muut ulottuvuudet tuovat upeita yksityiskohtia taloihin, mutta varmasti altistavat helpommin vesivuodoille kun tulee niin paljon taitoksia ja saumoja. Uudemmat ovatkin sitten eri luokkaa vaikka eivät välttämättä enää niin upean näköisiä. Sisäjärjestelyiltäänkään talot eivät aina ole niin kovin käytännöllisiä. Ainakin vanhemmissa taloissa huoneet on riputeltu kuin hotellissa yhden käytävän varrelle ja sitten menee portaat yläkertaan jossa on lisää huoneita. Kylppäri ja vessa ovat usein eri tiloissa niinkuin meillä ennen vanhaan. Tässä Eeron ja Tanjan naapurissa on kaadettu seiniä ja avattu oviaukkoja yhdistämään huoneita avarammin ja se onkin varmaan ollut hyvä ratkaisu.
Tämä kirjoitukseni on nyt enemmän kuvavoittoinen joten nauttikaa niistä, jos jotain nautittavaa löytyy. Palataan taas asiaan.