On kulunut jo useita vuosia siitä kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. Alunperin ajattelin, että teen vain tuota matkablogia Thaimaan reissustani, mutta nyt ajattelinkin jatkaa kirjoittamista muista asioita. On turhaa aloittaa ihan uutta blogia kun tämä vanha pohja oli vielä olemassa. Yritin aloitella videoblogien tekemistä ja sainkin joitakin aikaiseksi Youtubeen, mutta nyt huomaan, että into niiden tekemiseen on haihtunut. Totesin, että ehkä tämä kirjoittaminen on minun juttuni. Olenhan kirjoittanut pienen ikäni kaikenlaista. Eli suutari pysyköön lestissään. Kirjoittaminen on ollut minulle usein tapa käsitellä sisintäni ja tunteitani. Kirjoittamalla pystyy hyvin jäsentelemään asioita päässään. Kun vielä ajatukset jäävät "paperille" niin ne ovat sieltä edelleenkin luettavissa kun tarve tulee.
Ehkä tässä tulee pohdittua joskus vähän syvempiä ja vakavampiakin asioita. Niitäkin kun tuossa hartioiden välissä olevassa pääkopassa joskus liikuskelee.
Uusi vuosi 2020 on alkanut ja emme tiedä vielä mitä se tuo tullessaan. Itse olen ajatellut että tämä vuosi on minulle kirjoittamisen vuosi muutenkin. Tekeillä on parikin projektia ja kerkesin tässä ehdottaa yhtä juttuani jo Otavallekin. Sellaisenaan juttu ei edennyt, mutta kustannustoimittaja, jonka kanssa olin yhteydessä oli muuten rohkaiseva ja antoi luvan lähettää kässärini hänelle kun saan sitä vielä työstettyä. Eli elän vielä toivossa, että uusi kirja on jossain vaiheessa todellisuutta. Noh, Herra tietää ja johdattakoon minun askeleitani tässäkin suhteessa. Olen kahdeksankymmentäluvulla julkaissut nuorten kirjan Lifti taivaaseen, joka on silloisen Ristin Voiton ja nykyisen Aikamedian kustantama. Joitakin kappaleita olen vielä löytänyt divareista ja kerännyt ne sitä mukaan omaan hyllyyni.
Minulla on tässä vieressäni seinällinen kirjoja ja olen usein pohtinut, että mikä tietomäärä niihin sisältyykään ja kuinka paljon työtunteja ja taustatutkimusta moneen sisältyy. On tuntunut tosi pahalta joskus kun on joutunut hävittämään niitä pois kun mikään divari ei ota niitä, varsinkaan hengellisiä kirjoja enää. Eivät vain mene kaupaksi. Vielä kun on koko ajan muutettu pienempään ja pienempään asuntoon niin kaikki eivät vain yksinkertaisesti ole mahtuneet enää mihinkään.
Hyllyssäni on karkeasti arvioiden n.1200 nidettä. Se on noin, koska hylly on jaettu pienempiin osiin ja kirjat ovat eri paksuisia, joten osiin menee erilainen määrä kirjoja jokaiseen. Osia on kolmekymmentä ja jokaisessa on noin neljäkymmentä kirjaa. Siitähän sitä sitten kertyykin. Luku voi olla enemmänkin tai vähemmänkin.
Katsellaanpa mitä tästä blogikirjoittelusta syntyy. Aika näyttää. Nyt lopettelen tältä erää. Heippa!
