Aamulla reippaana ylös ja thaikielen aakkosia oppimaan. Olin ekaa kertaa vaimoni oppilaana. Raakel on luvannut opettaa Varikolla thaikielen alkeita ja tänään oli ensimmäiset kaksi opetustuntia. Minä poika mukana myös. Samalla nämä olivat minun ekat thaikielen tuntini. Toiset ovat täällä minua paljon pitemmällä ja nytkin kävivät läpi viikonpäiviä ja kuukausia, joista minulla ei ole hajuakaan. Ensimmäiset tärkeät sanat, jotka minun piti kolmekymmentäviisi vuotta sitten oppia olivat: Tsan rak thöö! Eli englanniksi I love you, ruotsiksi jag älskar dig ja saksaksi ich liebe dich jne. Niin ja suomeksi tietysti minä rakastan sinua! Sen kun osasi niin pääsi jo pitkälle. On selvitty jo kohta kolmekymmentäviisi vuotta. Hyvin on riittänyt. Täällä sitä ei kuitenkaan kannata käyttää kovin yleisesti. Se päteköön vain yhteen erityiseen ihmiseen, jota ylistin viime blogissani.
Hyvin se tyttö opettajana pärjäsi. Minunkin sanavarastoni kasvoi: Yksi mielilauseeni tulee olemaan varmasti tämä: Pom pai noon! Minä menen nukkumaan. Tai : Pom pai wai nam! Menen uimaan! Jossain elämänvaiheessa olisi tarvinnut näitä sanoja: Mai mii ngön! Ei ole rahaa! Aloitapa sana äng-äänteellä. Siinä suomalaiselle haastetta.
Takaisin tullessa poikkesimme kulman baarista ostamaan sapuskaa mukaan. Kulman täti moikkaa aina iloisesti kun menemme siitä ohi. Olemme poikenneet siinä nyt kolme kertaa syömässä tai ostamassa take awayt. Viime kerralla täti antoi meille ison papayan mukaan ja tuossa se jääkaapin päällä nyt odottelee syömistään, raukka. Siis ei se täti vaan papaya. Apteekin kulmalla tuossa ihan vieressä istuskelee usein vanha pappa ja toivottelee meille Happy New Year ja Hello! Aina uudelleen ja uudelleen. Tänä aamuna hän ei siinä ollutkaan. Vaikka ei olisi onnistunutkaan, kun lähdimme mopottimella liikenteeseen. Nyt ajo meni kuin vanhalta tekijältä. No joo, sanotaan, että Isä varjeli. Varmaan suojelusenkeli on harmitellut, että päädyimme mopoon kun kävellessämme sillä ei varmasti ollut niin paljon vahtimista. Sorry vaan, enkeli. Varikolta takaisin tullessa oli aikamoinen liikenne. Jouduimme väkisin ajamaan Pekkasta vähän matkaa ja vahingossa kurvasimme oikealle kun piti kääntyä vasemmalle. Se oikealle kääntyminen on aikamoinen homma. Vasemmalta tien reunasta täytyy ensin pujotella kahden kaista kautta kolmannelle kaistalle ja sitten olet ryhmittymisalueella. Tänään tein sen ensimmäistä kertaa. Siinä saa olla tarkkana kun takaa päin tulee koko ajan liikennettä. Meille sattui hiljainen kohta ja siirtyminen tapahtui turvallisesti. Pekkasella on myös laillisia U-käännöspaikkoja, joissa on sinänsä helppo kääntyä ympäri, jos on ajanut jonkin kadunkulman ohi. Mutta sekin vaatii sitä keskikaistalle hivuttatumista. Muistetaan, että täällä on vasemmanpuoleinen liikenne. Ei meillä mitään hätää ole ollut ja poikkikadulta pääsimmekin tekemään laillisen U-käännöksen ja ajoimme Pekkasen yli ja rautatieaseman kohdalta radanvierustietä kohti kotia. Asemasta sen verran, että varsinaisen rautatieaseman vieressä on erillinen pytinki, joka on vähän hienompi kuin se varsinainen. Tämä hienompi asemarakennus on kuninkaallisia varten. Kuninkaan kesäpalatsi sijaitsee täällä Hua Hinissa. Vai olisiko se yksi monista? En tiedä. Olemme ajaneet autolla palatsialueen vierestä useaan kertaan.
Kuningasta ei ole näkynyt ja ei enää varmasti näykkään. Hän on jo iäkäs ja kuulemma sairaalassa. Täällä käydäänkin nyt keskustelua uudesta kuninkaasta ja perimysjärjestyksessä olisi prinssi, jota kansa ei kuitenkaan haluaisi kuninkaaksi. Prinssin ongelmana on se, että hän on eronnut ja vaimolta ja perheeltä on viety kuninkaallinen arvonimi. Suosituin ehdokas olisi kolmesta prinsessasta vanhin. Eli seuraavana hallitsijana saattaakin olla kuningatar. Aika näyttää.
Kohta lähdemme beachille, rannalle. Täytyy taas luovia Pekkasen yli, mutta sitten ranta onkin jo lähellä. Näin iltapäivällä aurinko ei enää paahda niin kuumasti, joten siellä jaksaa paremmin olla. Suolavesi ja aallot odottavat.
Illalla olisi Moon baarissa suomalaisten karaokeilta ja Frederikin keikka. Niin, ihka oikean Suomen pojan Reetun keikka. Hän ei tunnu oikein näitä suomalaisia kuitenkaan innostavan. Ainakaan näitä joiden kanssa olemme jutelleet. On kuulemma käynyt täällä ennenkin ja ylimielisyydellään etäännyttänyt ihmisiä itsestään. Noh, näin puhutaan. Saas nähdä mitä me tehdään. En ole koskaan ollut mikään Frederik-fani, mutta toisiin suomalaisiin tutustuminen olisi se motiivi miksi sinne voisi lähteä. Illallahan sen sitten näkee.
Tultiin äsken rantsusta ja suolamerestä. Vesi oli laskusuunnassa ja rantaa paljastui pikkuhiljaa lisää ja lisää. Raxu keräsi minulle simpukankuoria ja toi sellaisen näkinkengän ja kuinka ollakaan sieltä alkoi ängetä ulos pikkuriikkinen rapu. Ensin tuli toinen saksista ja sitten jalkoja. Näki varmaan ensimmäisenä minun naamani kun veti itsensä takaisin kortteeriinsa. Hauska veikko. Harmi, ettei ollut kamera mukana. Armahdin sitä ja laskin sen takaisin veteen. Rantahiekka on tosi hienoa. Asunnolla sai simmarit huuhdella huolellisesti, ettei hiekkaa olisi joka paikassa.
Mennäänkin tänään johonkin syömään ja istumaan iltaa. Reetu ei jaksa kiinnostaa meitäkään ja liputkin olisivat 300 baattia kpl.
Tässähän tätä taas tältä päivältä. Kuvia sitten voi käydä katselemassa taas facen puolelta. En tiedä mikä häiriö oli eilen kun sain muutaman kuvan tänne blogin puolelle. Tämä nykyinen tilanne tuntuu nyt olevan se normaali tilanne. Höh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti