Tapasin pihalla naapurin miehen. Hän on usein vieraillut Thaimaassa ja kerroin, että olemme juuri lähdössä Thaimaahan Hua Hiniin. Hänen poikansa työskentelee Singaporessa Microsoftilla ja omistaa Phuketissa "kesämökin" jonne tämä naapurini myös suunnistaa. Kutsui samalla minut käymään siellä kun olo voi olla kovin yksinäinen siellä. Tämä pojan "kesämökki" on n. 500 neliön "mökki", jonka pihalla on 21 metrinen uima-allas. Naapuri on kuulemma siellä yksikseen, joten tilaa riittää. Katsotaan selviänkö sinne toiselle rannalle.
Kohta alkaa tämän vuoden viimeinen tilaisuus kirkollamme: Ylistäen uuteen vuoteen 2015. Aloitamme tapamme mukaan ylistyksellä ja sitten olemme siitä eteenpäin aika vapaamuotoisesti yhdessä. Tässä tilaisuudessa minut ja Raakel siunataan matkallemme ja Sauli ja Tarja Leppänen minua tuuraamaan. Noh, käytännössä Sauli tuuraa, mutta Tarjakin jakaa hienosti sanaa tarpeen mukaan. En tiedä vielä mitä kaikkea ohjelmaan sisältyy. Kohtapa se nähdään.
Viime yönä heräsin pariin lauseeseen, jotka tulvahtivat mieleeni ja tunnistin tilanteen. Näinköhän Jumala taas haluaa puhua minulle. Nousin ylös ja kiiruhdin työhuoneeseeni, jossa kaivoin esiin punaisen kirjani, johon olen kirjoitellut asioita, joita olen kokenut Jumalan puhuvan minulle. Lauseita alkoi tulla enemmänkin ja huomasin, että Jumalan huomautti minua jostakin aikaisemmin puhumastaan. Mielenkiintoista. Nyt sain tarkempaa selvitystä matkastani ja aikamoista rohkaisua. Sen mukaan tulen tapaamaan monia ihmisiä, joita saan olla auttamassa elämän tielle. Saas nähdä mitä on edessä. Jumalan kanssa kulkeminen ei ole koskaan tylsää vaikka jotkut niin luulevatkin. Kun tulin uskoon vuonna 1978 elämäni muuttui todella mielenkiintoiseksi. Olen nähnyt maailmaa ympäri ämpäri ja tavannut kymmeniä mielenkiintoisia ihmisiä ja saanut kulkea monen rinnalla heidän iloissaan ja suruissaan. Ei aina suinkaan helppoa elämää, mutta sitäkin mielekkäämpää. Vaihtoehtona olisi ollut tasainen normielämä Karhulassa kaupungin puisto-osaston työnjohtajana ja sitten normaalisti eläkkeelle. Minua ja Raxua ei ole luotu elämään normielämää. Jos ei ole jännitystä tai vaihtelua niin sitten olemme sitä itse luoneet. Ja kyllä aika paljon myös kompastelleet. Emme ole koskaan kulkeneet sitä helpointa tietä. Tosin kyllä siitä sitten on hintakin maksettu.
Nyt alkaa pikkuhiljaa olla matkalaukut pakattu. Huomenna vien poikamme Vesan vielä Lahteen kotiinsa ja sitten ollaankin viime metreillä ennen lähtöä. Perjantai aamuna n. klo 3 lähtee bussi Taavetin keskustasta ja vie meidät lentoasemalle. Gatwickissa lentokentällä meitä odottaa valmiiksi maksettu taksi, joka vie meidät suoraan kentältä poikamme perheen kotioven eteen High Wycombeen. Palvelu pelaa. Ollaanhan me kuninkaallista papistoa. Mukava nähdä Eeroa ja perhettään pitkästä aikaa. Päästään Raakelin kanssa mummailemaan ja vaareilemaan.
Vähän alkoi lentäminen mietityttämään kun Air Asian koneet ovat sekoilleet oikein kunnolla. Toinen veti kiidon pitkäksi kentällä ja toinen hävisi mereen. Meidän elämämme on kuitenkin Taivaan Isän käsissä ja meille ei tapahdu mitään Hänen sallimattaan. Jos aikamme on täältä lähteä niin se tapahtuu vaikka kotisohvalla maaten. Niin kauan kuin tarkoitus on olla täällä meille ei tapahdu mitään.
Tässä taas vähän tuntoja täältä kylältä. Täytyy alkaa valmistautua illan tilaisuuteen. Palataan astialle.
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
tiistai 30. joulukuuta 2014
MATKAKUUMETTA 2
Huhhuh! Matkakuume tuntuu nousevan. Monia asioita pitää hoitaa kun on lähdössä useammaksi kuukaudeksi reissuun. Kotihommat on hyvä hoitaa kuntoon, työpöytä tyhjäksi ja matkalaukut lähtökuntoon. Ihmettelin, että kuinka vähän tavaraa loppujen lopuksi matkaan lähtee: lyhythihaisia paitoja, pikkutakki, jonka voi jättää sinne, parit housut, sukkia ja boksereita. Sandaalit ja yhdet "ykköskengät" ja myös salikengät, jos vaikka eksyisi kuntosalille. Lisäksi käsipakaasiin video- ja stillkamera ja niiden laturit ja muistikortit sekä läppäri laukkuunsa. Siinä tekninen puoli. Niin ja kännykkä tietenkin. Luettavaa kannattaa myös pakata, että lentokoneessa on jotain ajanvietettä, nukkumisen lisäksi tietenkin. Taitaa tässä Emiratesin koneessa olla myös elokuvamahdollisuus, joten kuulokkeet mukaan. Ai niin, salihousut pitäisi vielä saada, mutta taitaa jäädä saamatta kun aika alkaa loppua. Täytynee etsiskellä paikan päältä tai Londoniumista. Muutama Arcticin vitamiinipurkki vielä matkaan niin siinähän sitä sitten jo onkin. Hei, pitää muistaa ottaa myös kirjoitusvehkeet mukaan jos tulisi vaikka kirjoiteltua, joka olisi kyllä myös tarkoitukseni.
Huomasin, että yhtä aikaa meidän kanssamme Thaimaassa on monta tuttua suomalaista. Olemme kaikki vaan niin hajallamme eri puolilla maata, että tapaaminen voi olla työlästä. Yksi on viiden sadan kilometrin päässä Thaimaan lahden toisella rannalla. Pattayassa on muutamia tuttuja. He ovatkin sitten jo huomattavasti lähempänä. Katselin jo lauttayhteyksiä Hua Hinin ja Pattayan välillä ja jotain löysinkin. On vain epävarmaa kulkeeko se yksi jonka löysin enää. Ehkä se selviää, jos Pattayalle mielimme. Matka-aika sillä olisi vajaa kolme tuntia.
Täytyy myöntää rehellisesti, että matka jännittää vaikka Thaimaa sinänsä on jo jollakin tavalla tuttu maa. Olimme siellä perheenä 80-luvulla. Raakel ja lapset, Anni ja Eero kaksi ja puoli kuukautta ja minä kuukauden. Olimme silloin Petchabunissa Keski-Thaimaassa ja sieltä käsin liikuimme ympäri maata. Kävin appeni Aarnon kanssa mm. Buriramissa, Koratissa ja Loeissa, jos nyt tuon nimen oikein kirjoitin. Kaksi edellistä paikkaa ovat Itä-Thaimaassa lähempänä Kamputsean rajaa ja Loei on Burman rajan tuntumassa. Lisäksi Raakelin kanssa ajoimme bussilla Petchabunin vuorten yli Pitchanulokiin. Siinä näki maisemaa mukavasti. Bussikuski päästeli tuhatta ja sataa etuovi selkosen selällään vuoristoteitä. Oli aika hurjaa kyytiä.
Silloin jo ajattelin, että ruuan suhteen pärjäisin hyvin Thaimaassa. Tykästyin siihen niin maan perusteellisesti ja sittemminhän alkoi Suomeenkin syntyä thairavintoloita. Syöminen Thaimaassa onkin tosi edullista. Hyvän annoksen voi saada jo alle eurolla, joten kotona ruuan laittaminen ei kannata. Meidänkään huushollissa ei ole keittiötä ollenkaan. Voi mikä riemu, minunkaan ei tarvitse tiskata kolmeen kuukauteen. (meillä ei ole kotona tiskikonetta). Ulos vaan ja Hua Hinissa on kuulemma monia hyviä ruokapaikkoja ympäri kaupunkia. Tuleekin oikea kulinaristin toivematka.
Ainoa, josta en ruuassa tykännyt oli se kun kana pilkottiin kastikkeeseen luineen päivineen ja sitten joutui niitä luunsiruja suustaan kaivelemaan. Nautinto kärsi aika lailla. Noh, ei kai näin joka paikassa tehdä.
Meikäläinen tulee kai viettämään jonkin verran aikaa Hua Hinin suomalaisten parissa. Heillä on siellä oma yhdistys, jonka puitteissa heillä tuntuu olevan aika aktiivista toimintaa. En vielä tiedä mitä tuleman pitää, mutta haluan mennä joukkoon avoimin mielin. Porukka on pääosin jo eläkkeellä olevia immeisiä, mutta sehän ei haittaa kun itsekin alan jo lähennellä eläkeikää ja olen yhdeksän lapsen isoisä. Niin ja kuulun myös Eläkeliittoon, jee! Olen ottamassa 61-vuotiaan tällaista pehmeää laskua eläkepäiviin. Siihen kyllä saattaa mennä vielä ainakin neljä vuotta kun tuo eläke näyttää jäävän muuten aika pieneksi. Eli pehmeä lasku on aika loivaa....!
No niin... tässähän tätä taas olikin. Nyt täytyy keskittyä pakkaamiseen ja kaivaa kirjoitustekstit esille. Osa onkin jo läppärillä, mutta osa on paperiversiona, jonka olen aloittanut ja alle parikymppisenä. Siitä tekstistä on ollut hyvä aloittaa. Materiaalia on kertynyt sen jälkeen aikalailla, joten aineistopulaa ei ole. Ja kun ikää tulee lisää niin aineistoakin kertyy samaan tahtiin. Mutta siitä ehkä myöhemmin. Nyt pakkauspuuhiin.
Huomasin, että yhtä aikaa meidän kanssamme Thaimaassa on monta tuttua suomalaista. Olemme kaikki vaan niin hajallamme eri puolilla maata, että tapaaminen voi olla työlästä. Yksi on viiden sadan kilometrin päässä Thaimaan lahden toisella rannalla. Pattayassa on muutamia tuttuja. He ovatkin sitten jo huomattavasti lähempänä. Katselin jo lauttayhteyksiä Hua Hinin ja Pattayan välillä ja jotain löysinkin. On vain epävarmaa kulkeeko se yksi jonka löysin enää. Ehkä se selviää, jos Pattayalle mielimme. Matka-aika sillä olisi vajaa kolme tuntia.
Täytyy myöntää rehellisesti, että matka jännittää vaikka Thaimaa sinänsä on jo jollakin tavalla tuttu maa. Olimme siellä perheenä 80-luvulla. Raakel ja lapset, Anni ja Eero kaksi ja puoli kuukautta ja minä kuukauden. Olimme silloin Petchabunissa Keski-Thaimaassa ja sieltä käsin liikuimme ympäri maata. Kävin appeni Aarnon kanssa mm. Buriramissa, Koratissa ja Loeissa, jos nyt tuon nimen oikein kirjoitin. Kaksi edellistä paikkaa ovat Itä-Thaimaassa lähempänä Kamputsean rajaa ja Loei on Burman rajan tuntumassa. Lisäksi Raakelin kanssa ajoimme bussilla Petchabunin vuorten yli Pitchanulokiin. Siinä näki maisemaa mukavasti. Bussikuski päästeli tuhatta ja sataa etuovi selkosen selällään vuoristoteitä. Oli aika hurjaa kyytiä.
Silloin jo ajattelin, että ruuan suhteen pärjäisin hyvin Thaimaassa. Tykästyin siihen niin maan perusteellisesti ja sittemminhän alkoi Suomeenkin syntyä thairavintoloita. Syöminen Thaimaassa onkin tosi edullista. Hyvän annoksen voi saada jo alle eurolla, joten kotona ruuan laittaminen ei kannata. Meidänkään huushollissa ei ole keittiötä ollenkaan. Voi mikä riemu, minunkaan ei tarvitse tiskata kolmeen kuukauteen. (meillä ei ole kotona tiskikonetta). Ulos vaan ja Hua Hinissa on kuulemma monia hyviä ruokapaikkoja ympäri kaupunkia. Tuleekin oikea kulinaristin toivematka.
Ainoa, josta en ruuassa tykännyt oli se kun kana pilkottiin kastikkeeseen luineen päivineen ja sitten joutui niitä luunsiruja suustaan kaivelemaan. Nautinto kärsi aika lailla. Noh, ei kai näin joka paikassa tehdä.
Meikäläinen tulee kai viettämään jonkin verran aikaa Hua Hinin suomalaisten parissa. Heillä on siellä oma yhdistys, jonka puitteissa heillä tuntuu olevan aika aktiivista toimintaa. En vielä tiedä mitä tuleman pitää, mutta haluan mennä joukkoon avoimin mielin. Porukka on pääosin jo eläkkeellä olevia immeisiä, mutta sehän ei haittaa kun itsekin alan jo lähennellä eläkeikää ja olen yhdeksän lapsen isoisä. Niin ja kuulun myös Eläkeliittoon, jee! Olen ottamassa 61-vuotiaan tällaista pehmeää laskua eläkepäiviin. Siihen kyllä saattaa mennä vielä ainakin neljä vuotta kun tuo eläke näyttää jäävän muuten aika pieneksi. Eli pehmeä lasku on aika loivaa....!
No niin... tässähän tätä taas olikin. Nyt täytyy keskittyä pakkaamiseen ja kaivaa kirjoitustekstit esille. Osa onkin jo läppärillä, mutta osa on paperiversiona, jonka olen aloittanut ja alle parikymppisenä. Siitä tekstistä on ollut hyvä aloittaa. Materiaalia on kertynyt sen jälkeen aikalailla, joten aineistopulaa ei ole. Ja kun ikää tulee lisää niin aineistoakin kertyy samaan tahtiin. Mutta siitä ehkä myöhemmin. Nyt pakkauspuuhiin.
tiistai 23. joulukuuta 2014
MATKAKUUMETTA
Jännittää jonkin verran. En ole ollut Thaimaassa kuin viimeksi 80-luvulla. Nyt pitäisi viettää siellä kolme kuukautta. Kivat fiilikset kun ajattelee, että ei tunne siellä ketään, ei osaa kieltä, on kuuma ja ei tiedä varmasti, että mitä siellä oikein tulee tekemään. Mukava lähtötilanne. Samoin en ole ladannut itseäni minkäänlaisilla isoilla odotuksilla. Kun ei ole isoja odotuksia niin ei ole isoja pettymyksiäkään.
Se mitä haluaisin on itseni hoitaminen. Tällä hetkellä ajattelen, että tulen kirjoittelemaan tätä blogia ja ehkä myös joskus vuosien päästä ilmestyvää kirjaani ( I hope so!) . Kuntoanikin haluaisin kohentaa nyt kun ei ole niin paljon muuta ohjelmaa elämää täyttämässä.
Samalla kuitenkin haluan mennä sinne myös rukoillen. Kysellä Isän tahtoa ja johdatusta. Se tekeekin matkan jännittäväksi. Olen yli kolmenkymmenen vuoden uskossa olo aikanani huomannut, että kun pyydät Isän johdatusta niin, et kyllä yhtään tiedä mistä itsesi löydät. Hienointa olisi saada olla jollekin ihmiselle siunaukseksi. Siksi lähden mieli ja sydän avoinna.
Ai niin, miten olen päätynyt lähtemään tällaiselle matkalle? Noh, tietenkin vaimon takia. Hän opiskelee thaikielen asiointitulkiksi ja pääsi mukaan kansainväliseen opiskelijavaihtoon ja sai harjoittelupaikan Hua Hinin sairaalasta. Hua Hinissa on paljon suomalaisia turisteja ja vakituisestikin asuvia ja tulkkaamisen tarvetta on. Minä sanoin, että minähän en jää rannalle ruikuttamaan vaan haluan mukaan. Vuorotteluvapaakin järjestyi ja niin olen nyt pakkaamassa matkalaukkuani, minäkin.
Mutta nyt on ensin joulun ja uuden vuoden vietto. Joulu menee täällä Valkeakoskella Eeva-tyttäremme perheessä ja uusi vuosi otetaan vastaan omassa seurakunnassamme Taavetissa. Silloin pidän myös viimeisen saarnani tänä vuonna. Niin on vuosi vierähtänyt. Hieno vuosi kaiken kaikkiaan. Mutta se olisikin jo oma juttunsa. Ehkä siitä toiste! Nyt hyvää joulua sinulle, rakas lukijani. Palataan asiaan.
Se mitä haluaisin on itseni hoitaminen. Tällä hetkellä ajattelen, että tulen kirjoittelemaan tätä blogia ja ehkä myös joskus vuosien päästä ilmestyvää kirjaani ( I hope so!) . Kuntoanikin haluaisin kohentaa nyt kun ei ole niin paljon muuta ohjelmaa elämää täyttämässä.
Samalla kuitenkin haluan mennä sinne myös rukoillen. Kysellä Isän tahtoa ja johdatusta. Se tekeekin matkan jännittäväksi. Olen yli kolmenkymmenen vuoden uskossa olo aikanani huomannut, että kun pyydät Isän johdatusta niin, et kyllä yhtään tiedä mistä itsesi löydät. Hienointa olisi saada olla jollekin ihmiselle siunaukseksi. Siksi lähden mieli ja sydän avoinna.
Ai niin, miten olen päätynyt lähtemään tällaiselle matkalle? Noh, tietenkin vaimon takia. Hän opiskelee thaikielen asiointitulkiksi ja pääsi mukaan kansainväliseen opiskelijavaihtoon ja sai harjoittelupaikan Hua Hinin sairaalasta. Hua Hinissa on paljon suomalaisia turisteja ja vakituisestikin asuvia ja tulkkaamisen tarvetta on. Minä sanoin, että minähän en jää rannalle ruikuttamaan vaan haluan mukaan. Vuorotteluvapaakin järjestyi ja niin olen nyt pakkaamassa matkalaukkuani, minäkin.
Mutta nyt on ensin joulun ja uuden vuoden vietto. Joulu menee täällä Valkeakoskella Eeva-tyttäremme perheessä ja uusi vuosi otetaan vastaan omassa seurakunnassamme Taavetissa. Silloin pidän myös viimeisen saarnani tänä vuonna. Niin on vuosi vierähtänyt. Hieno vuosi kaiken kaikkiaan. Mutta se olisikin jo oma juttunsa. Ehkä siitä toiste! Nyt hyvää joulua sinulle, rakas lukijani. Palataan asiaan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)