Tänä aamua suunnistimme jumalanpalvelukseen seurakuntaan nimeltä Jaisamarn-Church Hua Hin. Olimme vain katsoneet mitä kristillisiä seurakuntia täältä löytyy ja valittiin sitten tämä. Hyppäsimme kaksiriviseen (pieni katettu avolava-auto, jossa on takana molemmin puolin pitkät istuimet) ja ajelimme jonkin matkaa pääkatua Petkasemia pitkin ja loput kävelimme. Paikka löytyi pieneltä sivukadulta. Alakerrassa saatiin tervetuliaiskahvit, jonka jälkeen siirryttiin seuraavaan kerrokseen pieneen rukoushetkeen pienellä porukalla. Englanniksi ilmaistuna se olisi pre-meeting prayer meeting eli ennen kokousta rukouskokous. Sen jälkeen siirryimme kaksi kerrosta ylemmäs varsinaiseen kokoustilaan, jossa jo ylistysbändi tsekkasi laulujaan. Naispastori (oletimme että hän oli pastori) johti kokousta. Ylistysryhmä koostui basistista, kitaristista, rumpalista, kosketinsoittajasta ja ylistyksen johtajasta. Nuoria jokainen. Ryhmä oli älyttömän hyvä. Lauluina oli uudempia ylistyslauluja, jotka tykitettiin thaiksi ja englanniksi. Thai kielellä oli myös foneettisesti kirjoitetut sanat ja niin minäkin lauleskelin thaikielellä. Raakel rohkaisi minua ja totesi, että olin selvinnyt aika hyvin. Kuuntelin tarkasti miten vieruskaverit äänsivät sanat ja annoin mennä perässä. Olen sitten ylistänyt Herraa thaikielellä.
Jossain vaiheessa pastori toivotti meidät suomalaiset tervetulleiksi ja pyysi meitä seisomaan. Siinä sitten tervehdittiin kokousväkeä tyypillisellä thaitervehdyksellä, waidilla. En tiedä kirjoitetaanko se kaksoisweellä vai yksöisveellä. Noh, hällä väliä.
Kokoukseen saapui myös australialainen Roger ja muistaakseni englantilainen David ja vaimonsa Pamela. David ja Pamela tuntevat kutsua rukoilla ihmisten puolesta ja palvella parantamispalvelutyössä. Roger on naimisissa thailaisen uskovat naisen kanssa. Tässä kohtaa tuli heti mieleeni eilinen blogikirjoitukseni ja heti täytyi todeta, että on myös onnellisia tällaisia pareja. Jopa eläviä kristittyjä. Näin nopeasti jouduin ajattelemaan asioita uusiksi.
Kokouksen jälkeen thaiseurakunnassa on aina lounas. Se kuuluu joka kokoukseen. Koko seurakunta asettui syömään ja me istuimme Rogerin, Pamelan ja Davidin kanssa samassa pöydässä. Oli mielenkiintoista keskustella heidän kanssaan vaikkakin minun englantini kaikessa vajavaisuudessaan ei tahtonut oikein riittää. Aussienglanti on vielä ihan omaa luokkaansa ääntämisen suhteen. Jossain vaiheessa David kutsui meidät Hua Hinin pastorien aamurukoukseen mukaan. Mikäs siinä kun tiistaiaamuna ei ole muutakaan. Ihmeellisesti Jumala meitä täällä vie ja kohtaamme toinen toistaan mielenkiintoisempia ihmisiä. Nyt siis niin arvovaltaisia ihmisiä kuin paikallisia pastoreita. Vau!
Kokouksen jälkeen Rogersin vaimo Phanatpoon kutsui meidät kahville heidän kotiinsa ja mikäs siinä. Hypättiin heidän autoonsa ja ajettiin pitkälle kaupungin ulkopuolelle maaseudulle, jossa heillä on uudenkarhea omakotitalo. Siellä juttelimme ja minä ja Roger löysimme yhteisen maailman: moottoripyörät. Hän on aikanaan Australiassa kuulunut kristilliseen moottoripyöräkerhoon kuin Saints, Pyhimykset. Hänellä oli kansiollinen valokuvia siltä ajalta kun hän ajeli nätillä Harley-Davidsonilla pitkätukkaisena ja partaisena HD- miehenä. Meillä juttuja riitti. Aloin pikkuhiljaa ymmärtää häntä enemmän kun tunnistin sanoja aussiaksentin takaa.
Olin haaveillut hyvästä hieronnasta ja selvisi, että Phanatpoon on aivan loistava hieroja ja että hänellä on paljon suomalaisia asiakkaita: lentäjiä, liikemiehiä ym. Sovittiin, että ensi keskiviikkona hän tulee käymään asunnollamme ja hieroo lihakseni kuntoon. Sekin järjestyi kuin itsestään. Sain vielä uskovaisen hierojan ja mielelläni tuen hänen työtään.
On ollut taas aivan loistava päivä. Viime yönkin nukuin kiitettävästi meluista huolimatta, joten kiitos teille jotka mahdollisesti muistitte tätä pikku vaivaani. Mainitsin aikaisemmin kipeästä polvestani ja siitäkin voin tuoda kiitosaiheen: pariin päivään se ei ole vaivannut ollenkaan. Tänään ilmoitti taas itsestään, mutta omalla hieronnallani sain sen kuriin. Olemme kävelleet täällä kilometrikaupalla ja se on ollut hyvä. Meille tarjottiin mopoa lainaksi, mutta päätettiin kävellä niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi tämä liikennekin on sitä luokkaa, että tarvitaan jonkinmoista kamikaze-henkeä ennen kuin uskaltaa sekaan.
Käytiin iltauinnilla myös. Taiteilimme taas pääkatu Petkasemin liikennevilinän poikki rannalle. Tuo Petkasemin ylittäminen on kuin surffailua. Pitää odottaa oikeaa aaltoa ja sitten mennä. Muuten voi käydä hullusti. Pimeä ranta tai pimeä ja pimeä kun hotelleja on vieri vieressä, oli tyhjä ja niin me pulahdimme ekan kerran tällä reissulla Thaimaan lahden tyrskyihin. On se mokoma meri suolainen. Suolasilakat voisi säilöä suoraan sen veteen. Mutta se oli virkistävä reissu. Olen nyt uinut Thaimaan lahdessa, Punaisessa meressä, Persian lahdessa, Välimeressä, Suomenlahdessa ja Juolaassa Mäntyharjulla ja tietysti monessa muussakin vedessä. Mäntyharju voittaa kaikki. Suvereenisti. Takaisin tullessa ostimme vielä tertullisen pikkubanaaneja, jotka ovat tosi makeita. Ovat niin pieniä, että yhden heittää kerralla suuhunsa. Nämä hedelmät täällä ovatkin yksi parhaimmista asioista, jos ruuasta puhutaan. Ja ovat halpoja. Olemme yrittäneet pitää yhden lämpimän aterian päivässä ja muuna aikana syöneet hedelmiä ja aamulla yogurttia. Jos saisi pikkuisen kiloja pois. Nyt olisi siihen oiva tilaisuus.
Lämpötila on ollut +29 asteessa, joten ei ole palellut. Joka kerta kun tulet kaupungilta niin saat mennä suihkuun. Joskus tulee käytyä suihkussa kolmekin kertaa päivässä. Meinasin kirjoittaa jotakin lumimyräkästä ja säätilasta Suomessa ynnä muusta, mutta jätän kirjoittamatta. Oman kotiinpaluuni varmistamiseksi... :) .
Raakelilla on huomenna ensimmäinen tulkkaus Immigrationissa jonkun suomalaisen viisumiongelmissa. Hänelle tuli heti ensimmäisenä päivänä kaksi tulkkauspyyntöä ja tänään tuo mainitsemani, joten tyttö pääsee heti tositoimiin. Illalla mennään, jos jaksetaan, Rogerin vaimon Phanatpoon syntymäpäiville. Tuli kutsu sinnekin. Mielenkiintoista, tosi mielenkiintoista. Näin sitä vain körötellään Taivaan Isän rattailla tilanteesta toiseen. Jännää!
Noh nih, tässähän tätä taas olikin. Kuvia minulla ei tältä päivältä ole, mutta videota otin, joita en valitettavasti pysty täällä näyttämään. Täytyy edelleen tyytyä kohtaloonsa. Palataan taas asiaan! Siunauksin!
PS. Kello on täällä nyt 21.59 ja siellä Suomessa klo 17, joten hyvää yötä ja hyvää päivän jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti