Minulle on täällä ollessa pistänyt silmään eräs seikka: niin monella kohtaamallani suomalaisella miehellä roikkuu kaulassa budhan kuva. Mietiskelin tässä tänään, että mistähän se mahtaa johtua. Olen samaa asiaa mietiskellyt aikaisemminkin vaikkakaan en budhan kuvien johdosta. Moni suomalainen on eronnut kirkosta ja pitää raamattua huuhaana ja uskovia hihhuleina ja tiukkapipoina konservatiiveina tai fundamenttalisteina. Kuitenkin yllättävän monien kaulaketjusta löytyy esim. mainitsemani budhan kuva. Mitä tämä kertoo? Minulle se kertoo, että nämä ihmiset vaikka ovatkin hyljänneet "isien Jumalan" etsivät kuitenkin jotain syvällisempää elämäänsä. Kun sitä ei mielestään perinteisestä, suomalaisesta kristillisyydestä löydä niin käännytään muiden uskontojen puoleen. Jos täällä kysytään joltakin Jeesuksen löytäneeltä ent. budhalaiselta niin hän voisi sanoa, että ei löydy budhalaisuudestakaan. Ehkä siitä löytyy joitakin hienoa aatteita ja periaatteita, mutta iankaikkista elämää ja syntien anteeksiantoa ja sydämen rauhaa siitä ei löydy. Eli ojasta allikkoon, niinkö?
Noh, jos perinteistä suomalaista uskonnollisuutta ajatellaan niin vastaus on kyllä. Eli nyt tulemme asian ytimeen, mielestäni. Suomalaiseen uskonnollisuuteen. On viimeisen päälle surullista ja harmittavaa, että suomalainen ei löydä tässä ns. kristillisessä maassa (jota se ei ole ollut enää pitkään aikaan) hengellistä sisältöä elämäänsä raamatun evankeliumista vaan pitää lähteä hakemaan sitä muualta. Mikä on syynä tähän? Minun vastaukseni on, että meillä Suomessa evankeliumi on kuin väljähtynyttä kotikaljaa. Siinä ei ole enää mitään puhtia. Hiiva ja sokerit ovat haihtuneet ja jäljellä on vain kaljan väri.
Suuren vastuun tästä heitän ensisijaisesti luterilaisen kirkkomme niskaan, joka on jo jonkin aikaa livennyt kauemmaksi ja kauemmaksi raamatun kokonaisvaltaisesta sanomasta. Menemättä yksityiskohtiin ja viimeaikaisiin lakiesityksiin ja muihin juttuihin sen tarkemmin minun mielipiteeni on, että tällä lliberaalilla tiellä karkotetaan yhä enemmän ihmisiä pois elävän julistuksen vaikutuspiiristä. Jumalan sana ei enää muuta ihmisen sisintä kun sanaa ei julisteta enää siltä pohjalta. Nyt yritetään kalastella ihmisiä mukaan kaikenlaisin konstein ja hakemalla suosiota maailmasta mukautumalla sen malliin. Todellista hengellistä sisältöä elämäänsä hakeva ihminen ei tyydy tähän kun hän ei saa siitä enää mitään. Minulle on moni ev.lut. seurakunnan jäsen tullut sanomaan, että kun minä en saa mitään sieltä omasta seurakunnastani.
Jos Jumalan sana saa sijaa ihmisen sydämessä ja hän antaa elämänsä todellisesti Jeesukselle niin kyllä sisin alkaa muuttua. Ja tämä tapahtuma, jota raamattu sanoo uudestisyntymiseksi todella muuttaa ihmisen. Jeesuksesta tuleekin yhtäkkiä elävä Vapahtaja ja Pyhän Hengen muuttava voima alkaa vaikuttaa sisimmässä. Yhtäkkiä ihmisellä onkin kokonaan uusi elämä. Samalla tulee syntien anteeksisaamisen riemu ja siitä nousee rauha ja lepo sisimpään. Jeesus tulee ajanoloon rakkaammaksi ja rakkaammaksi jä Hänen käsinkosketeltava läsnäolonsa lisääntyy ihmisen elämässä. Ei tarvitse katsella muita uskontoja ja epäjumalia, kun on saanut kohdata elävän Jumalan.
Näin minä asian näen. Tietysti vastuuta täytyy heittää muihinkin kristillisiin seurakuntiin, joissa evankeliumia halutaan julistaa. Mutta kun ajatellaan, että vieläkin suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon niin sinne lankeaa myös suurin vastuu. Tuntuu siltä, että monet papit ja piispat ovat täysin unohtaneet, että kenen palvelijoita he ensisijaisesti ovat ja kenelle he ensisijaisesti ovat vastuussa tekemisistään ja opetuksistaan. Ikävä sanoa, mutta monilla voi vielä olla kuumat paikat edessään, jos eivät silmät aukea. Siksi tarvitaan paljon rukousta maamme puolesta.
Uudestisyntynyt, elävä Jumalan lapsi ei kaipaa budhia tai muita jumalia elämäänsä. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Hänen kauttaan.
Aikamoinen vuodatus, mutta tuli sydämestä. Rukoillaan näiden etsivien suomalaisten puolesta, että Jumala saisi pelastaa heidät yhteyteensä ja Jeesuksen tuntemiseen sisälle. Se olisi parasta heille kaikille.
Mitäpäs tänään? Hieroja perui tulonsa, mutta menemmekin heille perjantaina ja hän hieroo meidät molemmat heillä ja lupasi laittaa meille jopa illallisen. He kuuluvat täällä Zai Samaarn - seurakuntaan, jossa olemme heihin tutustuneet. (Kirjoitin tuon seurakunnan nimen nyt niin kuin thailaiset sen lausuu. Eli englanniksi se on tuo Jai Jarnamarn, jota olen käyttänyt tähän asti. Siirryn tuohon thailaiseen ilmaisuun.) Taisin kirjoittaakin heistä jo aikaisemmin. Hänen miehensä Roger tulee hakemaan meidät täältä. On tiedossa taas mielenkiintoinen ilta. Tämä uskovien elämä on kuin eläisi suuressa maailmanlaajuisessa perheessä. Emme olleet koskaan ennen tavanneet ja nyt menemme heille jo toista kertaa kylään. Menet minnepäin maailmaa tahansa ja jos löydät kristillisen seurakunnan sieltä niin olet löytänyt myös perheen itsellesi. Aivan mahtavaa!
Laitoin faceen hikikuvan itsestäni kuntosalin jälkeen, mutta hiki täällä on ilman kuntosaliakin. Nytkin valuu kainaloista senkun kerkiää. Tämä on Thaimaata tämä. Mutta nyt taas etsimään aamenta tälle kookospakinalle ja laittamaan píllit pussiin. Hyvää yötä ja hyvää iltapäivää! Aamen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti