Eilen illalla yritin ladata lentokonevideota You Tubelle, mutta ei vain onnistunut. Tätä kirjoittaessani yritys on jälleen meneillään, mutta huonoin tuloksin. Ilmoittaa vain, että varmista, että käytät tuettua tiedostomuotoa, jota juuri käytin. Kaksi edellistä tiedostoa, jotka olen ladannut onnistuneesti ovat samaa tiedostomuotoa. Että ottaa pannuun....Anteeksi tämä pastorin rankka tunnepurkaus! Taitaa käydä niin, että tämä hieno lentovideo jää nyt sinulta näkemättä. Pahoittelen maalaisuuttani näissä tietotekniikka-asioissa. Yritän poimia tähän muutaman valokuvan kuitenkin.
Näiden turhautuneisuuden purkausten jälkeen itse matkaan. Tiistaina 6.1. nousimme Heathrown kentällä Emiratesin Airbus Industrie A380-800 Jetiin. Täytyy myöntää, että oli suurin kone, jolla olen ikinä lentänyt. Myös ensimmäinen lentokone, jossa olen nähnyt kierreportaat! Koneessa on kaksi kerrosta ja ainakin alakerrassa on kymmenen istuinta vierekkäin kahden käytävän jakaessa niitä. Vetää parhaimmillaan sellaiset 550 ihmistä. Aikamoinen laitos. Paljon matkustavat ajattelevat, että niin ne "maakravut" innostuvat tuollaisista, mutta meille konkareillehan se on arkea. Voi ollakin, mutta minulle, vaikka olenkin reissannut yli kolmessakymmenessä maassa, tämä oli ensimmäinen kerta tuollaisessa mahtikoneessa. Emiratesin palvelu on kyllä viimeisen päälle. Yhtiö mainostaa, että heillä puhutaan yli viittätoista eri kieltä, joten aika moni ihminen saa palvelua omalla kielellään. Isossa koneessa täytyy olla paljon henkilökuntaa ja yhdellä silmäyksellä paikaltani laskin kymmenkunta lentoemäntää tai stuerttia. Montakohan oli vielä muualla koneessa jäi arvoitukseksi. Hieno kokemus, jonka saan kokea vielä paluumatkallakin.
Lento alkoi siis 6.1. klo 10 Lontoosta ja oli Dubaissa seuraavana aamuna klo 8.45 paikallista aikaa. Sitten oli vielä kuuden tunnin odottelu, jonka jälkeen seuraava Emirates lähti 15.20 paikallista aikaa. Koneena oli samankokoinen Boeing 777-300ER JET. Bangkokissa se oli 00.20 paikallista aikaa. Matka Bangkokista Hua Hiniin kesti vielä n. kolme tuntia. Onneksi taksi oli meitä vastassa lentoasemalla ja päästiin taas kerran suoraan majapaikkamme oven eteen. Lopulta päästiin nukkumaan vähän vaille puoli kuusi aamulla. Nukutti pikkuisen.....! Voin kirjata että matkapäivät olivat 6.-8.1.
Jonkin aikaa ennen matkaa koin, että sain Jumalalta sanan juuri tätä matkaa varten. Siinä sanottiin, että tulisin tapaamaan monia ihmisiä, joita Hän on jo valmistellut etukäteen. Minun tulee vain kulkea hengen silmät ja korvat avoimina. Hän mainitsi, että tulisin tapaamaan koneessa miehen, jolle todistaisin ja jonka tulisin myös johdattamaan uskoon. Tätä silmällä pitäen pakkailin tavaroitani työhuoneessa ja laitoin myös jotain hengellistä materiaalia mukaan ihan siltä varalta, että tarvitsisin sitä. Käteeni osui myös venäjänkielinen motoristiraamattu ja koin voimakkaasti, että tämäkin tulee ottaa mukaan. Niin pakkasin senkin cabiiniin menevään laukkuuni.
Jouduimmekin Raakelin kanssa istumaan eri paikoissa kun emme olleet tarkistaneet istuintemme numeroita ja kuinka ollakaan minun viereeni änkesi isokokoinen mies. Matkan alkupuolella kyselin Herralta, että onko tämä nyt se mies, josta puhuit minulle. Olin mielestäni saanut myös miehen nimen Herralta, jonka kirjoitin myös ylös. Jossain vaiheessa syntyi välillemme juttua ja huomasinkin, että miehen englanti oli ihan olematonta. Siis ei tainnut olla se Jumalan mainitsema mies. Eihän siinä mitään syvällistä keskustelua syntynyt kun mies puhui pääasiassa arvaapa mitä? Oikein arvattu, venäjää Minä juttelin hänelle englantia ja hän minulle venäjää, mutta siinä vaan juteltiin. Hän esitteli minulle kännykkäkuvia perheestään ja heidän joulun vietostaan. Se auttoi minua taas ymmärtämään mistä hän jutteli. Kehuin kuvia ja hauskoja ne olivatkin. Nyt siis yksi kuva puhui enemmän kuin tuhat sanaa. Loppupuolella matkaa kaivoin laukustani motoristiraamattuni ja ojensin sen miehelle. Olimme siinä vaiheessa jo esitelleet toisemme, hän oli Igor. Nimi ei ollut se minkä olin saanut, mutta hän oli venäläinen. Ojensin raamatun ja kerroin, että olen motoristi ja myös kristillinen pastori. Hän innostui juttelemaan moottoripyöristä ja kertoi, että hänen ystävällään on Harley-Davidson ja jollakin on BMW, jos oikein ymmärsin. Näytin hänelle raamatusta motoristien todistuksia ja hän tarttui niihin innolla ja luki niitä koko loppumatkan laskeutumiseen saakka. En saanut johdattaa häntä uskoon, mutta Jumalan sanan hän sai matkaansa ja vaikuttakoon Isä niin, että tuo sana saa sijaa hänen sydämessään ja hän saa antaa elämänsä Jeesukselle. Se oli sillä kertaa kaikki mitä minä pystyin tekemään hänen suhteensa. Onneksi Pyhä Henki jatkaa työtään siitä mihin minä jäin. Toivottavasti näen hänet sitten perillä.
Tämä tästä. Palataan taas asiaan. Seuraavana onkin sitten Hua Hinin kuulumisia. Ai, niin ne kuvat....hetkinen. No, joo..antaudun. Ei siirtyneet kuvatkaan, joten tässä sitten tekstiä. Toivottavasti tämä sitten onnistuu. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti