Yö meni niin ja näin. Erehdyin ottamaan torkut liian myöhään iltapäivällä ja siitä kai seurasi, että uni tullut. Lisäksi elämä ikkunan alla jatkuu jonnekin puolille öin saakka ja meteli on aikamoinen. Erilaisia moottorivehkeitä rymistelee ohi, musiikki soi ja kulkukoirat räksyttävät. Tällainen herkkäuninen on kovilla. Minulla on onneksi korvatulpat ja ne vaimentavat jonkin verran. Ilmalämpöpumppu piti laittaa illalla päälle. Ei lämmittämään vaan viilentämään. Huomasin yöllä että se puhalsi suoraan minun päälleni ja minä en tykkää vedosta. Se korjautui sitten kun säädin ilmavirran suuntaa ylemmäs. Patjakin on kova kuin tiiliskivi. Sekin vaatii tottumista, joten haasteita Esalla riittää. Mutta kaikkeen tottuu ja asioita pitää järjestellä niin, että homma saadaan pelaamaan. Ainoa mitä en voi tehdä on se, että menen ja pysäytän liikenteen. Siihen on vain tyytyminen. Muistakaahan näissä asioissa minua!
Juttelimme eilen keskenämme näistä ns. pariskunnista täällä Thaimaassa. Erityisesti on pistänyt silmään iäkkäämmät valkoihoiset herrasmiehet ja heidän käsikynkässään kulkevat nuorehkot thainaiset. Minua se on vähän kiusannut, mutta emme voi tuomita ketään kun emme tiedä kaikkia taustoja asioista. Tietysti voidaan kysyä, että kuka käyttää hyväkseen ketäkin. Mies saa kenties lohtua elämäänsä ja nainen elättäjän itselleen. Mies ostaa heille yhteisen talon ja onkin osan vuotta pois maasta niin vaimokkeella tai tyttöystävällä on oiva tilaisuus käyttää taloa hyväkseen mielen määrin. En missään tapauksessa pyri yleistämään koska oikeitakin ja onnellisia avioliittoja länsimaisten miesten ja thainaisten välillä varmasti on. Mutta kunhan nyt tuli mieleen.
Veimme äsken pienen tuliaissuklaarasian Saulin ja Tarjan tutulle tuohon rantatien toiselle puolelle Aza-nimiselle vanhalle rouvalle, johon he olivat täällä ollessa tutustuneet. Vaikutti oikein miellyttävälle tädille. Harmi vain, etten hallitse thaita ja en voi kommunikoida kaikkien kanssa. Saatiin kutsu tulla uimaan talon edessä olevalle uima-altaallekin, jos ei aina mereen halua mennä. Niin pikkuhiljaa nämä ovet avautuvat eri suuntiin.
Illalla menemme tutustumaan paikallisten torille koska haluamme paikallistaa ja hahmottaa aluetta jolla liikumme. Illalla tunnelma muuttuu kummasti. Tykkään kulkea täällä illalla. Ilma ei ole enää niin kuuma ja lukuisat valot taloista, kahviloista, ravintoloista ym. loistavat värikkäinä yön pimeydessä. Nyt vielä mahtava jouluvalaistus ja viides päivä olleen kuninkaan syntymäpäivän johdosta viritetyt juhlavalot luovat aika upean kokonaisuuden, jollaista ei Suomessa näe. Meidän jouluvalomme ovat aika mitättömiä näiden valojen rinnalla. Suurimman osan talveahan meillä on pimeää ja synkkää. Nyt tosin luin facesta, että olette saamassa lisää lunta sinne. Se tuo valoa maisemaan ja kuuluu Suomen talveen. Yrittäkää nyt sinnitellä siellä, me "yritämme" täällä. Olikohan tässä nyt vähän vahingoniloa.....anteeksi! Kuvia löytyy taas facesta kun tämä blogspotti ei vain edelleenkään suostu ottamaan kuvia vastaan. Johtuukohan se hitaasta nettiyhteydestä vai mistä en tiedä. Tiedostomuodonkin pitäisi olla oikea. Noh, näillä mennään. Palaillaan taas asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti