Tässä nyt kirjoittelen samaa tahtia pari juttua kerrallaan. Eilen maanantaina oli karkauspäivä, mutta ei meillä ole tarkoitus karata minnekkään. Yhdessä on oltu kesäkuussa jo 37 vuotta siitä kun tavattiin. Rakkaus senkun leiskuu edelleenkin. Noh, Raxu totesi, että ei se nyt ihan leisku, mutta sitten todettiin yhdessä, että se palaa sellaisella tasaisella mukavalla liekillä, joka kestää pitkään. Ehkä se on paras niin. Leimahduksilla ja leiskunnalla on se huono puoli, että ne kestää yleensä vain hetken. Eli kestoliekki on parempi.
Heitin Raxun yhdeksäksi Imigrationille hoitelemaan viisuminjatkojaan ja myös tekemään yhden tulkkauksen samalla ja jatkoin siitä suomalaisten Varikolle aamukahville. Tällä kertaa paikalla olikin paljon väkeä. Oli mukava jutella uusien ja vanhojenkin tuttujen kanssa. Hetken päästä Jyrkikin saapui paikalle ja oli noukkinut matkalla Raxun kyytiin. Raxu oli tullut taxilla osan matkaa ja sattui sitten kävellessään tunnistamaan Jyrkin Volvon ja liftannut hänen kyytiinsä. Aamukahvin jälkeen ajettiin Soi 94:lle, jonka varressa me viime vuonna asuimme. Istuttiin hyvä tovi yhdessä pikkuaterialla OY.ssä joka on suosittu ravintola kadun varrella. Oli mukava keskustella kolmestaan ja Jyrkikin sai jakaa ajatuksiaan luottamuksella meille. Samoin me kerroimme omia tuntemuksiamme hänelle. Aika paljon keskustelu liikkui Hua Hinissa ja pastorin elämääkin sivusimme. Pastoreita kun molemmat olemme. Vaikkakin "kilpailevissa yrityksissä". Noh, se on sellainen leikillinen ilmaisu. Emme kilpaile keskenämme mitenkään.
Tunnustin myös oman mielenlaadun syntini. Kateuden. Kun kuuntelin Jyrkin ja Raakelin thaikieltä niin tulin kateelliseksi. Kielitaito olisi todella iso etu täällä ja yleensäkin maailmalla. Mutta onneksi minulla on tulkki omasta takaa. Lounaan jälkeen Jyrki lähti ajelemaan kohti Bangkokia ja me suuntasimme kotiin.
Vähän illemmalla käänsimme prätkämme etuhaarukan kohti iltatoria. Siellä on aina oma fiiliksensä. Käteen minulle jäi sieltä uusi paita ja lompakko.
Nyt kun julkaisen tämän pikkupäivitykseni niin on jo 3.3. ja kotiin lähdön hetki lähestyy. Kolme viikkoa on mennyt tosi nopeasti ja nyt vähän harmittaa lähteä kotiin. Tiedän kuitenkin, että Taavetissa minun tulee olla tällä hetkellä.
Tänä aamuna Raakel lähti jo kuuden jälkeen Bangkokiin tulkkausreissulle.Kello soi 05.15. Taksi tosin oli puoli tuntia myöhässä, joten lähtö tapahtui vasta puoli seitsemältä. Itse vietin aamupäivää tässä "kotosalla" ja yhdeksi ajelin Durianin ja Rogerin luokse Durianin hierottavaksi. sain taas kolmen tunnin perusteellisen käsittelyn, jonka jälkeen olo oli todella rento. Se olikin sitten toistaiseksi taas viimeinen kerta kun kävin siellä. Ehkä ensi vuonna onnistuu sitten uudelleen. Kuka tietää? Noh, Isä tietää ja se riittääkin tällä hetkellä. En tiedä kirjoittelenko enää huomenna. Lauantaina 5.3. astun Cathay Pasific Airlinesin koneeseen ja se vie minut Hong Kongiin. Sieltä hyppään Finnairin kyytiin ja kiidän kotisuomeen, jossa minun pitäisi olla aikaisin sunnuntaiaamuna. Aamukokoukseen en taida ihan ehtiä.
Tässä varmaan tällä erää. Katsotaan huomenna josko tekstiä vielä syntyisi.
