maanantai 19. tammikuuta 2015

VATSAA JA YLISTYSTÄ 19.1. 2015

Yö meni vähän niin ja näin. Vatsa alkoi kiukuttelemaan sitten enemmänkin ja sain juosta yöllä kaksi kertaa vessassa ja aamulla rumpa senkuin jatkui. Päiväsuunnitelma meni uusiksi kun suunnittelin käydä läheiseen kuntosaliin tutustumassa, mutta täytynee tehdä se huomenna. Olenkin löhönnyt asunnolla koko päivän ja editoinut videoita, joita otin seurakuntakäynneillämme ja juossut vessassa. Vettä on mennyt useimpia pullollisia. Raxu lähti aamulla asioilleen Varikolle, jossa häntä odottikin yllätystulkkauskeikka. Samalla reissulla hän poikkesi San Paolo Hua Hin Hospitalissa kyselemässä tulkkausjuttuja. Saa nähdä poikiiko se mitään. Iltapäivällä hän palasi ja toi minulle yougurttia ja valkosipulia, joka on erittäin hyvä pöpöjentappaja. Popsin kolme kynttä sellaisenaan ja yougurttia päälle. Toisaalta, jos mahaongelma olisi ollut jonkin pöpön aiheuttama niin se olisi ilmennyt jo eilen paljon pahempana. Jouduin eilen jazzillassa käymään vessassa ja sen jälkeen ei ollut ongelmia vasta kun silloin aamuyöllä. Jos pöpöstä olisi ollut kyse niin vatsa olisi räjähtänyt kyllä kunnolla.

Raxu kävi kääntymässä ja lähti saman tien eteenpäin. Kyseli minuakin mukaan ja olin kahden vaiheilla lähteäkö vai ei, mutta päätin jäädä varmuuden vuoksi asunnolle. Nyt olotila on kyllä ollut ihan normaali, joten olisin voinut ihan hyvin vaikka lähteäkin.

Seurakunnat ovat olleet ihan mielenkiintoisia. Silmiinpistävää on se ilo ja välittömyys, joka uskovissa loistaa. Kokoukset ovat erilaisia, mutta omalla tavallaan eläviä. Full Gospel Church on hieman traditionaalisempi lauluineen ja ylistyksineen ja Jaisamarn Church taas tällainen ns. uusi seurakunta uusine ylistyslauluineen. Kummassakin on ihan hyvä ilmapiiri ja kotoisa olo, ainakin minulla.

Joku voi nyt sanoa, että hei Esa, mehän ollaan suomalaisia. Ei meille tuollainen sovi. Tästäkin voidaan tietysti olla montaa mieltä. Kun olin Nastolassa aikanani pastorina niin, joku huomautti minulle kun lauloimme ylkkälauluja, että muista, että me ollaan Hämeessä. Kaipa minä sen nyt muistin. Olen kuitenkin hiljalleen tullut siihen tulokseen, että ollaan me mistä päin maailmaa tai paikkakuntaa tahansa niin ylistyslaulut sopivat kaikille. Ja ilo sopii kaikille. Uskon vahvasti, että Jumala on vapauttanut meidät niistä hämäläisyyden, savolaisuuden, kymiläisyyden, karjalaisuuden, pohjalaisuuden jne huonoista puolista. Emme ole enää vain jotain edellä mainittuja vaan olemme Taivaan maan kansalaisia ja Jumalan perheväkeä. Kun katsomme kuvaa taivaasta niin löydämme sieltä pelkkää ylistystä, palvontaa, kunnioitusta ja iloakin. Sanankin mukaan Jumalan valtakunta on vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Ylistys kuuluu oikeaan Jumalasuhteeseen. Taivaassa ei lauleta, että "Minä kurja mato matkamies maan (taivaan) tai kuinka raskasta tämä vaellus täällä maan päällä on. Taivas on täynnä ylistyksen pauhua, joten on aika meidänkin totutella siihen täällä alhaalla. Olen nyt vähän kriittinen, anteeksi.

Olimme 90-luvulla pastoriporukan kanssa Lontoossa ja kävimme tutustumassa erilaisiin seurakuntiin siellä. Elimme silloin tätä ns. Toronton herätyksen aikaa. Kävimme Kensigton Templessä, Kingsway Christian Centerissä, joka on erityisesti mustien seurakunta, St. Andrew`n anglikaaniseurakunnassa, jonka johtajana oli tunnettu kirkkoherra David Pytches. Tämä seurakunta oli toinen tunnettu anglikaaniseurakunta lontoolaisen HolyTrinity Bromptonin lisäksi, joka tuli tunnetuksi tästä herätyksestä. Juttelimme kerran siitä miksi kokoukset täällä Englannissa ovat niin voimallisia ja uskonhenkisiä, verrattuna meidän suomalaisten kokouksiin  kotona. Jotkut tulivat siihen tulokseen (minä mukaan lukien), että meidän laulumme ovat usein elämästä kertovia lauluja. Ne ovat kuin pieniä tarinoita siitä kuinka selviän arjen tuiskuissa (nyt Suomessa kirjaimellisesti) ja eivät aina kosketa laulajaa mitenkään. Ei ainakaan minua! Englannissa taas kokouslaulut ovat etupäässä ylistyslauluja (ei kaikissa srk:ssa tietenkään) mutta näissä ainakin missä kävimme ja ylistyslaulut ovat usein jo itsessään rukousta. Sanotaankin, että ylistys ja palvonta ovat rukouksen korkein muoto, joten näiden seurakuntien kokoukset ovat täynnä rukousta. Lisäksi ylistyslaulujen sisältö korottaa Jeesusta. Ne ovat kuin rakkauslauluja Hänelle. Kun kokouksen alussa lauletaan rakkauslaulua Jeesukselle niin kyllä se ilmapiiriin vaikuttaa. Paholainen ei viihdy siellä missä Jumalan omat sydämestään palvovat Jeesusta. Se pakenee sieltä. Toki on muitakin lauluja kuten esimerkiksi Hengellisessä laulukirjassa, jotka ylistävät Jeesusta ja ne ovatkin lauluja omalla paikallaan ja täysin ylistystä Jeesukselle. Eli minua ei nyt pidä ymmärtää väärin.  Noh, kuka mitenkin, mutta minä rakastan ylistää Jeesusta.

Tällaisia ajatuksia nousi ja paljon muutakin, mutta tähän ei nyt tämän enempää. Kuvia ei ole tänään otettu kun tuo vessan seinä ei ole kovin inspiroiva, mutta ehkä taas myöhemmin. Tuleville päiville on lupailtu yli +30 asteen lämpötiloja, joten kohta alkaa tarkenemaan. Nyt ei ole ollut kuin +27-28 astetta. Mikäs tässä on ollessa. Vuorotteluvapaa on siitä kiva, että ei ole pakollisia velvoitteita mihinkään suuntaa. Kalenteri on edelleen aika tyhjä.

Niin ja Raakelin kanssa liityimme Hua Hinin Suomi-seuran jäseniksi. Nyt minäkin pääsen virallisesti Hua Hinin Suomimotoristien joukkoon. Ei hassumpaa. Hondalla on hyvä huristella ja työllistää sitä enkeliä! Koeta kestää!
Tässä tätä tältä päivältä! Palaillaan asiaan taas uudemman kerran. Kello on täällä nyt 19.30 ja siellä on iltapäivä pitkällä. :)

 PS. Koirat ulvovat taas kilpaa naapurissa. Pitäisiköhän mennä mukaan? Mitähän ne tuumisivat?
PS.2. Raxu palasi juuri äsken ja oli ostanut minulle puoliraakoja banaaneja. Joku pitempään täällä ollut oli tiennyt neuvoa, että ne ovat hyviä vatsatautiin. Hyvä tietää Suomessakin kun kaupan banaanit ovat meilläkin puoliraakoja. Kypsät myydään alennuksella tai heitetään pois. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti