Onpa taas tovi vierähtänyt kun viimeksi olen blogini avannut saatikka sitten kirjoittanut mitään. Tässä välissä on tullut jo käytyä Bangkokissakin kuten monet ovat facebookista jo nähneetkin. Kun päivittää yhtäaikaa facebookia ja blogia niin väkisin saattaa tulla samoja asioita molempiin.Siksi en taida paljonkaan nyt Bangkokin reissusta kirjoitella. Viime päivinä olen kuitenkin istunut läppärini ääressä aika paljon. Ilokseni voin todeta, että että olen päässyt taas kirjoittamisen makuun. Olen jo vuosia sitten aloittanut oman tarinani kirjaamisen ja kun aloimme Raakelin kanssa seurustelemaan niin annoin hänelle kuusikymmentä konekirjoitusliuskaa luettavaksi, joten hän pääsi heti jyvälle siitä mitä hänen tuleva miehensä oli nuorena puuhaillut. Paperinippu on lojunut banaanilaatikossa varastossa vuosikausia ja nyt otin sen mukaan kun tänne kauas lähdimme. Nyt viikko sitten sain inspiraation ja aloin sitä kirjoittamaan puhtaaksi ja myös tarkoitus on jatkaa sen kanssa tähän päivään. Kirjoittelin facebookissa niistä kulkukoirista ja nyt olen innostunut kirjoittamaan tarinaa niistä. Se onkin ollut tosi kivaa puuhaa. Siinä on saanut päästää mielikuvituksensa valloilleen ja heittäytyä kulkukoirien maailmaan. Tässähän niitä parvekkeen alla pyörii, isoja ja pieniä. Kirjoittaminen on varmasti se minun vahvin lahjani. Vaikka tykkään kuvaamisesta ja näyttelemisestä tosi paljon niin koen, että kirjoittaminen on se minun paras puoleni. Täällä se nyt sitten puhkesi taas nupustaan. Toivottavasti pystyn kotona arkielämän keskellä keskittymään siihen samalla lailla kuin täällä. Että blogin sijasta olen nyt kirjoitellut tarinoita.
Olemme saaneet taas tutustua uusiin ihmisiin, jotka asuvat tuossa ihan vieressä. Kävimme heidän kanssaan yhtenä iltana syömässä. Oli rattoisa kiva hetki yhdessä. Tänään saatiin kutsu tuonne parinkymmenen kilometrin päähän kylään. Lauantaina olisi tarkoitus mennä. Siellä on kuulema iso talo ja iso uima-allas ja sauna odottamassa meitä. Tällä suomalaisella pariskunnalla on pihallaan myös banaaniviljelmä, jonka satoa saatiin tänään mukaamme kun Raxu oli isäntää tulkkaamassa uima-allasvarustekaupassa. Kohta lähdemme Varikolle ruokailemaan. Siellä on taas suomalaista ruokaa tarjolla. Nyt taitaa olla jotain lihapataa ja perunaa ja muuta hyvää. Saas sitten nähdä.
Meikäläisellä olisi enää kolme ja puoli viikkoa jäljellä täällä. Sitten taas Emirates kiidättää matkalaista kotia kohti. Raxu on hakenut Bangkokiin kielikurssille huhtikuuksi ja palaa takaisin Suomeen 28.4. Täältä alkaa porukka pikkuihiljaa häippästä Suomea kohti. Suomessa aletaan olla keväässä ja täällä kuuma aika on koittamassa, jolloin lämpötila saattaa kohota jopa 36-37 asteeseen. Pikkuisen liikaa. Joku ravintola tuossa meidän Soi 94:llä on jo sulkenut ovensa tältä kaudelta. Muutama meidän tuttumekin on lähdössä tämän kuun lopulla kotiSuomeen. Huomenna on viimeinen karaokeilta tältä keväältä ja Varikon ruokapäiviä ei ole tämän päivän jälkeen kuin yksi. Sielläkin toiminta hiljenee. Onkin jo aika alkaa pakata kimpsuja kasaan. Noh, ei ihan vielä kuitenkaan. Teemme vielä yhden pohjoisen matkan Chiang Raihin, jossa Raxu vietti osan lapsuuttaan. Siellä pastori Suraphong, joka on Raxun isän entisiä raamattukouluoppilaita odottelee meitä.
Tässä tätä ohjelmaa ja kuulumisia taas olikin. Palaillaan asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti