KUNINKAAN ÄIDIN KESÄPALATSILLA JA DOITUNG 22.3.2015

Tässä taas jatkoa edelliseen. Maanantaina lähdimmekin vähän pitemmälle matkalle. Surphong ja Benji lähtivät meitä käyttämään noin sadan kilometrin päässä olevalla kuninkaan äidin kesäpalatsilla. Ajoimme lähelle Myanmarin rajaa vuoriseudulle. Kuuluisalle unikkoaluelle Kultaiselle kolmiolle ei olisi enää ollut kuin toiset sata kilometriä. Kultainen kolmio tunnetaan Thaimaan, Burman ja Laosin rajan tuntumassa olevana alueena, jossa on vuosikymmenien ajan kasvatettu salaa unikkoa, jonka siemenistä saadaan opiumia, tuota kovaa huumetta, joka on riivannut kaukoitää vuosisatojen ajan. Ja tietysti muutakin maailmaa. Matka kesäpalatsille kulki vuoren rinnettä ja tiessä riitti mutkia ihan kotitarpeiksi. Vuoren päällä sijaitsee myös kuninkaan äidin alkuunpanema projekti Doitung. Tämä projekti pitää sisällään tehdasalueen, jossa on käsinkutomo, paperitehdas, jossa paperi tehdään käsin ja myös keramiikkatehdas, jossa valmistetaan kuppeja, ruukkuja ja jopa patsaita. Mielenkiintoista on, että kutomoprojektia on ollut aloittamassa ja johtamassa suomalainen Marianne Järvinen. Hänet tapasimme edellisenä päivänä seurakunnan kokouksessa. Marianne oli meitä vastassa ja opasti meitä alueella.

Tehdaskierroksen jälkeen jatkoimme vielä matkaamme ylemmäs vuorelle ja siellä olikin varsinainen keskuspaikka, jossa oli Doitungin lifestyle-kauppa, jossa oli myytävänä projektin tuotteita. Lisäksi oli ravintoloita ja muita pikku myymälöitä. Mielenkiintoinen paikka oli kuninkaallisen perheen elämänvaiheita ja saavutuksia esittelevä näyttely. Kiersimme sen läpi ja sekin vaikutti minuun syvästi. En tiedä mistä, johtuu, mutta olen aina tuntenut syvää myötätuntoa ja kunnioitusta Thaimaan kuningasta kohtaan. Jo pelkästään se, että näen hänen kuvansa herättää minussa hyviä tunteita. Jotenkin jo hänen kasvoistaan loistaa jonkinlainen hyvyys. Hassua tuntea näin vaikka en ole tietenkään koskaan häntä tavannut. Hän on maailman pisimpään hallinnut monarkki ja myös rikkain sellainen. Kansa arvostaa häntä syvästi ja taitaa jopa palvoa häntä. Hän on tehnyt paljon hyvää tälle maalle ja kansalle.

Seuraavaksi jatkoimme Raxun kanssa kahdestaan mäkeä ylös kuninkaan äidin kesäpalatsille, joka on suuri sveitsiläistyylinen palatsi. Kuninkaan äiti asui useita vuosia Sveitsissä ja kuningaskin oleskeli siellä paljon. Perhe piti Sveitsistä paljon ja siksi tästä palatsistakin haluttiin sveitsiläistyylinen. Saimme kiertää osassa palatsia ja se osoittautui tosi vaatimattomaksi sisätiloiltaan kuin kalusteiltaankin. Kaikenlainen pröystäily ja rumeluurit puuttuivat tyystin. Kuistin ikkunan läpi saimme kurkistaa kuninkaan äidin makuu- ja työhuoneeseen, jotka nekin olivat todella vaatimattomia. Työpöydän alla oli proosallisesti muovilaatikko, jossa oli joitain tarvikkeita. Mitä ne olivat jäi epäselväksi. Kuistilta oli upea näköala alas puutarhaan, joka on osa Doitungin projektia. Projekti tähtää näiden pohjoisen ihmisten kouluttamiseen ja työelämään sopeuttamiseen, koska monilla heistä ei ole ammattia ja elannon mahdollisuuksia muualla kuin huumeteollisuudessa Kultaisen kolmion alueella. Siksi kuninkaan äiti oli aloittanut tämän hienon ja hyvän projektin täällä pohjoisessa. Facebookissa on taas lisää kuvia täältäkin. Marianne opasti meitä hienosti ja sitten olikin Chiang Raihin lähdön aika.

 Seuraavana aamuna bussin keula suuntasi taas takaisin kohti Bangkokia ja minibussi sitten siitä eteenpäin. Mutta matkoistahan olen jo kirjoitellut aikaisemmin.
Viimeinen viikko täällä alkaa ja ensi sunnuntaina lentokenttäbussi vie meidät taas Bangkokiin. Mutta vielä ehtii tulla tapahtumia vastaan, joten ei laiteta vielä pistettä tälle blogille vaikka nyt pisteen laitankin tähän. Palaillaan!