28.2. 2016 VILLINORSUJA VAI ONKO NIITÄ?

Kai niitä on. Kakkakasoista päätellen. Eilen ajelimme Rogerin ja Durianin kanssa Palauhun, joka on tunnin ajomatkan päässä Hua Hinista Myanmarin rajalle päin. Alue on tunnettu villielefanteistaan. Lähdimme puolenpäivän aikaan ajelemaan Rogerin autolla. Matkalla poikkesimme Eeron ja Paulan luona hakemassa kamerani, jonka olin unohtanut perjantai-iltana heille kun olimme siellä viettämässä saunailtaa ja uimassa. Sen verran, jos pysähdyn tähän vierailuun ennenkuin menemme pidemmälle Palauhun niin ilta oli tosi mukava. Paula oli hakenut paikallista "pikaruokaa" ja se se vasta hyvää olikin. Kunnon thailaista ruokaa ei voita mikään. Ilta meni mukavasti seurustellen ja saunoen ja uiden. Oli mukava kokea yhteyttä uusien tai noh, jo vähän vanhojen ystävien kanssa. Olimmehan tutustuneet jo viime vuonna. Heillä on iso talo puolen tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Sieltä sitten ajelimme tropiikin yössä takaisin.

Sitten sinne Palauhun. Haimme siis kamerani ja jatkoimme matkaamme. Jonkun ajan päästä tuli eteen norsuista varoittavia kilpiä ja kakkakasat tien varrella kasvoivat. Olimme norsualueella. Tie oli mukavan kiemuraista ja Roger olisikin halunnut lähteä matkaan uudella kaksisatasella Keewayllään, mutta Durian ei halunnut koska pelkäsi, että törmäämme elefantteihin. Mutta elefantit olivat kai päiväunilla kun emme nähneet niistä kuin kakkakasoja. Poikkesimme mukavassa puutatarhakahvilassa ja siellä sain ikuistettu upeita kukkakuvia. Norsut kuulemma pyörivät puutarhassa aika usein ja näimmekin niiden jälkiä siellä. Laitan muutamia kuvia tähän mukaan, jotta voitte ihailla niitä. Kahvilan pitäjä oli mukava ja vieraanvarainen nainen. Hän tarjosi tilauksemme päälle teetä ja toi maistiaisiksi erilaisia hedelmiä. Ja hymyä riitti. Tämä thailaisten palvelualttius on tehnyt taas syvän vaikutuksen. Täällä ymmärretään hyvän asiakaspalvelun päälle. On tosi kiva olla asiakkaana sellaisessa paikassa, jossa kokee olevansa tervetullut. Olisi meillä suomalaisilla esimerkin ottamista tässä mielessä.

Kahvilasta jatkoimme kareenikylään, joka eli kyllä aika alkuperäisesti omassa rauhassaan. Lapsia oli paljon. Durian kertoi, että nämä ihmiset menevät naimisiin jo vähän yli kymmenvuotiaina ja lapsia tehdään elämän aikana runsaasti. Laitan pari kuvaa sieltäkin.

Seuraava paikka oli perhosia katsomaan Palaun putousten lähellä. Putousta emme menneet katsomaan koska kuivuus on täällä vähentänyt joka paikassa veden määrä, joten putouksillakaan ei olisi ollut paljoa vettä. Lisäksi siitä "ei mitäästä" olisi pitänyt pulittaa 200 bathia. Eikä niitä perhosiakaan paljoa ollut. Olin odottanut saavani hyviä perhoskuvia, mutta eihän siitä mitään tullut. Ne mitkä siellä ilmassa lepattivat olivat kaikki saman näköisiä, vähemmän koristeellisia tai edes isoja ja tosi vikkeliä lepattaessaan. En ehtinyt yhteenkään tarkentaa kun jo olivat muualla. Joten se perhosista.

Perhosten jälkeen lähdettiin taas liikkeelle. Kohteena oli Hua Hin Hill Vineyard. Siitä kans kuvia toisaalla. Upea alue ja upeat maisemat. Se ei selityksia kaipaa.

Saunareissulla Paulan ja Eeron kotona. Alla iltavalaistuksessa.

Samaa pihaa vähän aikaisemmin.

Rouva Vihavainen naatiskelee.

Musta buddha istuskelee ja toisen kumartelee. Me emme.

Prätkäpoikia jututtamassa. Kerrankin näki oikeita varusteita motoristilla.

Usko ei ole kauppatavaraa, uskonto on.

Palau - varokaa elefantteja!

Kukka - joku? Erikoinen kuitenkin.

Harvinainen musta orkidea.

                                         

Puutarhakahvilassa Raakel, kahvilan pitäjä, Roger ja Durian.

Kareenilapset lähdössä johonkin juhlimaan ja esiintymään.

Kareenikylää.

Matkan varrelta - sapparotit (ananakset) saaneet hatut päähänsä.

Hua Hin Hill Vineyard

Viimeisenä paikkana tutustuimme matkan varrella Pranburin vanhaan kaupunkiin. Siellä oli markkinat meneillään ja mielenkiintoisia asioita tarjolla. Raakel muisteli lapsuuttaan Chiang Raissa Pohjois-Thaimaassa, jossa oli silloin samantyyppisiä taloja kuin täällä. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten olkaa hyvä:

Illalla menimme vielä kahdestaan suomalaisten karaokeiltaan, jossa lauloin kaksi laulua: Love me tenderin ja Nousevan auringon talon, joka oli "yleisön pyynnöstä". Tosiasiassa yksi henkilö pyysi sen uudelleen kun oli tykännyt minun versiostani. Sitten kotiin nukkumaan.