Tapasin pihalla naapurin miehen. Hän on usein vieraillut Thaimaassa ja kerroin, että olemme juuri lähdössä Thaimaahan Hua Hiniin. Hänen poikansa työskentelee Singaporessa Microsoftilla ja omistaa Phuketissa "kesämökin" jonne tämä naapurini myös suunnistaa. Kutsui samalla minut käymään siellä kun olo voi olla kovin yksinäinen siellä. Tämä pojan "kesämökki" on n. 500 neliön "mökki", jonka pihalla on 21 metrinen uima-allas. Naapuri on kuulemma siellä yksikseen, joten tilaa riittää. Katsotaan selviänkö sinne toiselle rannalle.
Kohta alkaa tämän vuoden viimeinen tilaisuus kirkollamme: Ylistäen uuteen vuoteen 2015. Aloitamme tapamme mukaan ylistyksellä ja sitten olemme siitä eteenpäin aika vapaamuotoisesti yhdessä. Tässä tilaisuudessa minut ja Raakel siunataan matkallemme ja Sauli ja Tarja Leppänen minua tuuraamaan. Noh, käytännössä Sauli tuuraa, mutta Tarjakin jakaa hienosti sanaa tarpeen mukaan. En tiedä vielä mitä kaikkea ohjelmaan sisältyy. Kohtapa se nähdään.
Viime yönä heräsin pariin lauseeseen, jotka tulvahtivat mieleeni ja tunnistin tilanteen. Näinköhän Jumala taas haluaa puhua minulle. Nousin ylös ja kiiruhdin työhuoneeseeni, jossa kaivoin esiin punaisen kirjani, johon olen kirjoitellut asioita, joita olen kokenut Jumalan puhuvan minulle. Lauseita alkoi tulla enemmänkin ja huomasin, että Jumalan huomautti minua jostakin aikaisemmin puhumastaan. Mielenkiintoista. Nyt sain tarkempaa selvitystä matkastani ja aikamoista rohkaisua. Sen mukaan tulen tapaamaan monia ihmisiä, joita saan olla auttamassa elämän tielle. Saas nähdä mitä on edessä. Jumalan kanssa kulkeminen ei ole koskaan tylsää vaikka jotkut niin luulevatkin. Kun tulin uskoon vuonna 1978 elämäni muuttui todella mielenkiintoiseksi. Olen nähnyt maailmaa ympäri ämpäri ja tavannut kymmeniä mielenkiintoisia ihmisiä ja saanut kulkea monen rinnalla heidän iloissaan ja suruissaan. Ei aina suinkaan helppoa elämää, mutta sitäkin mielekkäämpää. Vaihtoehtona olisi ollut tasainen normielämä Karhulassa kaupungin puisto-osaston työnjohtajana ja sitten normaalisti eläkkeelle. Minua ja Raxua ei ole luotu elämään normielämää. Jos ei ole jännitystä tai vaihtelua niin sitten olemme sitä itse luoneet. Ja kyllä aika paljon myös kompastelleet. Emme ole koskaan kulkeneet sitä helpointa tietä. Tosin kyllä siitä sitten on hintakin maksettu.
Nyt alkaa pikkuhiljaa olla matkalaukut pakattu. Huomenna vien poikamme Vesan vielä Lahteen kotiinsa ja sitten ollaankin viime metreillä ennen lähtöä. Perjantai aamuna n. klo 3 lähtee bussi Taavetin keskustasta ja vie meidät lentoasemalle. Gatwickissa lentokentällä meitä odottaa valmiiksi maksettu taksi, joka vie meidät suoraan kentältä poikamme perheen kotioven eteen High Wycombeen. Palvelu pelaa. Ollaanhan me kuninkaallista papistoa. Mukava nähdä Eeroa ja perhettään pitkästä aikaa. Päästään Raakelin kanssa mummailemaan ja vaareilemaan.
Vähän alkoi lentäminen mietityttämään kun Air Asian koneet ovat sekoilleet oikein kunnolla. Toinen veti kiidon pitkäksi kentällä ja toinen hävisi mereen. Meidän elämämme on kuitenkin Taivaan Isän käsissä ja meille ei tapahdu mitään Hänen sallimattaan. Jos aikamme on täältä lähteä niin se tapahtuu vaikka kotisohvalla maaten. Niin kauan kuin tarkoitus on olla täällä meille ei tapahdu mitään.
Tässä taas vähän tuntoja täältä kylältä. Täytyy alkaa valmistautua illan tilaisuuteen. Palataan astialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti