Jännittää jonkin verran. En ole ollut Thaimaassa kuin viimeksi 80-luvulla. Nyt pitäisi viettää siellä kolme kuukautta. Kivat fiilikset kun ajattelee, että ei tunne siellä ketään, ei osaa kieltä, on kuuma ja ei tiedä varmasti, että mitä siellä oikein tulee tekemään. Mukava lähtötilanne. Samoin en ole ladannut itseäni minkäänlaisilla isoilla odotuksilla. Kun ei ole isoja odotuksia niin ei ole isoja pettymyksiäkään.
Se mitä haluaisin on itseni hoitaminen. Tällä hetkellä ajattelen, että tulen kirjoittelemaan tätä blogia ja ehkä myös joskus vuosien päästä ilmestyvää kirjaani ( I hope so!) . Kuntoanikin haluaisin kohentaa nyt kun ei ole niin paljon muuta ohjelmaa elämää täyttämässä.
Samalla kuitenkin haluan mennä sinne myös rukoillen. Kysellä Isän tahtoa ja johdatusta. Se tekeekin matkan jännittäväksi. Olen yli kolmenkymmenen vuoden uskossa olo aikanani huomannut, että kun pyydät Isän johdatusta niin, et kyllä yhtään tiedä mistä itsesi löydät. Hienointa olisi saada olla jollekin ihmiselle siunaukseksi. Siksi lähden mieli ja sydän avoinna.
Ai niin, miten olen päätynyt lähtemään tällaiselle matkalle? Noh, tietenkin vaimon takia. Hän opiskelee thaikielen asiointitulkiksi ja pääsi mukaan kansainväliseen opiskelijavaihtoon ja sai harjoittelupaikan Hua Hinin sairaalasta. Hua Hinissa on paljon suomalaisia turisteja ja vakituisestikin asuvia ja tulkkaamisen tarvetta on. Minä sanoin, että minähän en jää rannalle ruikuttamaan vaan haluan mukaan. Vuorotteluvapaakin järjestyi ja niin olen nyt pakkaamassa matkalaukkuani, minäkin.
Mutta nyt on ensin joulun ja uuden vuoden vietto. Joulu menee täällä Valkeakoskella Eeva-tyttäremme perheessä ja uusi vuosi otetaan vastaan omassa seurakunnassamme Taavetissa. Silloin pidän myös viimeisen saarnani tänä vuonna. Niin on vuosi vierähtänyt. Hieno vuosi kaiken kaikkiaan. Mutta se olisikin jo oma juttunsa. Ehkä siitä toiste! Nyt hyvää joulua sinulle, rakas lukijani. Palataan asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti