Huhhuh! Matkakuume tuntuu nousevan. Monia asioita pitää hoitaa kun on lähdössä useammaksi kuukaudeksi reissuun. Kotihommat on hyvä hoitaa kuntoon, työpöytä tyhjäksi ja matkalaukut lähtökuntoon. Ihmettelin, että kuinka vähän tavaraa loppujen lopuksi matkaan lähtee: lyhythihaisia paitoja, pikkutakki, jonka voi jättää sinne, parit housut, sukkia ja boksereita. Sandaalit ja yhdet "ykköskengät" ja myös salikengät, jos vaikka eksyisi kuntosalille. Lisäksi käsipakaasiin video- ja stillkamera ja niiden laturit ja muistikortit sekä läppäri laukkuunsa. Siinä tekninen puoli. Niin ja kännykkä tietenkin. Luettavaa kannattaa myös pakata, että lentokoneessa on jotain ajanvietettä, nukkumisen lisäksi tietenkin. Taitaa tässä Emiratesin koneessa olla myös elokuvamahdollisuus, joten kuulokkeet mukaan. Ai niin, salihousut pitäisi vielä saada, mutta taitaa jäädä saamatta kun aika alkaa loppua. Täytynee etsiskellä paikan päältä tai Londoniumista. Muutama Arcticin vitamiinipurkki vielä matkaan niin siinähän sitä sitten jo onkin. Hei, pitää muistaa ottaa myös kirjoitusvehkeet mukaan jos tulisi vaikka kirjoiteltua, joka olisi kyllä myös tarkoitukseni.
Huomasin, että yhtä aikaa meidän kanssamme Thaimaassa on monta tuttua suomalaista. Olemme kaikki vaan niin hajallamme eri puolilla maata, että tapaaminen voi olla työlästä. Yksi on viiden sadan kilometrin päässä Thaimaan lahden toisella rannalla. Pattayassa on muutamia tuttuja. He ovatkin sitten jo huomattavasti lähempänä. Katselin jo lauttayhteyksiä Hua Hinin ja Pattayan välillä ja jotain löysinkin. On vain epävarmaa kulkeeko se yksi jonka löysin enää. Ehkä se selviää, jos Pattayalle mielimme. Matka-aika sillä olisi vajaa kolme tuntia.
Täytyy myöntää rehellisesti, että matka jännittää vaikka Thaimaa sinänsä on jo jollakin tavalla tuttu maa. Olimme siellä perheenä 80-luvulla. Raakel ja lapset, Anni ja Eero kaksi ja puoli kuukautta ja minä kuukauden. Olimme silloin Petchabunissa Keski-Thaimaassa ja sieltä käsin liikuimme ympäri maata. Kävin appeni Aarnon kanssa mm. Buriramissa, Koratissa ja Loeissa, jos nyt tuon nimen oikein kirjoitin. Kaksi edellistä paikkaa ovat Itä-Thaimaassa lähempänä Kamputsean rajaa ja Loei on Burman rajan tuntumassa. Lisäksi Raakelin kanssa ajoimme bussilla Petchabunin vuorten yli Pitchanulokiin. Siinä näki maisemaa mukavasti. Bussikuski päästeli tuhatta ja sataa etuovi selkosen selällään vuoristoteitä. Oli aika hurjaa kyytiä.
Silloin jo ajattelin, että ruuan suhteen pärjäisin hyvin Thaimaassa. Tykästyin siihen niin maan perusteellisesti ja sittemminhän alkoi Suomeenkin syntyä thairavintoloita. Syöminen Thaimaassa onkin tosi edullista. Hyvän annoksen voi saada jo alle eurolla, joten kotona ruuan laittaminen ei kannata. Meidänkään huushollissa ei ole keittiötä ollenkaan. Voi mikä riemu, minunkaan ei tarvitse tiskata kolmeen kuukauteen. (meillä ei ole kotona tiskikonetta). Ulos vaan ja Hua Hinissa on kuulemma monia hyviä ruokapaikkoja ympäri kaupunkia. Tuleekin oikea kulinaristin toivematka.
Ainoa, josta en ruuassa tykännyt oli se kun kana pilkottiin kastikkeeseen luineen päivineen ja sitten joutui niitä luunsiruja suustaan kaivelemaan. Nautinto kärsi aika lailla. Noh, ei kai näin joka paikassa tehdä.
Meikäläinen tulee kai viettämään jonkin verran aikaa Hua Hinin suomalaisten parissa. Heillä on siellä oma yhdistys, jonka puitteissa heillä tuntuu olevan aika aktiivista toimintaa. En vielä tiedä mitä tuleman pitää, mutta haluan mennä joukkoon avoimin mielin. Porukka on pääosin jo eläkkeellä olevia immeisiä, mutta sehän ei haittaa kun itsekin alan jo lähennellä eläkeikää ja olen yhdeksän lapsen isoisä. Niin ja kuulun myös Eläkeliittoon, jee! Olen ottamassa 61-vuotiaan tällaista pehmeää laskua eläkepäiviin. Siihen kyllä saattaa mennä vielä ainakin neljä vuotta kun tuo eläke näyttää jäävän muuten aika pieneksi. Eli pehmeä lasku on aika loivaa....!
No niin... tässähän tätä taas olikin. Nyt täytyy keskittyä pakkaamiseen ja kaivaa kirjoitustekstit esille. Osa onkin jo läppärillä, mutta osa on paperiversiona, jonka olen aloittanut ja alle parikymppisenä. Siitä tekstistä on ollut hyvä aloittaa. Materiaalia on kertynyt sen jälkeen aikalailla, joten aineistopulaa ei ole. Ja kun ikää tulee lisää niin aineistoakin kertyy samaan tahtiin. Mutta siitä ehkä myöhemmin. Nyt pakkauspuuhiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti