SULAAKO JÄÄVUORI?

Otsikossa kyselen, että sulaako jäävuori. Kun ajattelen aikaamme ennen koronaa niin väistämättä joudun toteamaan kuinka itsekkäiksi ja omahyväisiksi olemme päässeet. Mielensäpahoittajien joukko on kasvanut ja hipiät ovat niin herkistyneet, että jopa mielipiteistä ja ajatuksista voi joutua tutkintaan. Tässä omahyväisyydessä ja oman navan tuijottamisessa ja ideologien sekamelskassa olemme alkaneet kompastelemaan kaiken maailman lillukanvarsiin. Tuntuu, että monet oikein vahtivat, mitä toinen sanoo, että voisi itse pahoittaa mielensä. Miten meistä on tullut niin herkkähipiäisiä? Ehkä siksi, että olemme päässeet kansakuntana niin helpolla. Kaikki on tullut meille kuin Manulle illallinen. Olemme alkaneet pitää hyvinvointia itseisarvona. Itsekkyys on päässyt voitolle elämässämme ja olemme tuijottaneet todella vain omaan napaamme.

Mutta mitenkäs nyt suu pannaan kun maailmaan ilmestyikin lähes näkymätön ötökkä nimeltä Korona? Kuinka ollakaan itsekkyys nosti kuin nostikin taas päätään. Jossain hesalaisessa marketissa asiakkaat jopa tappelivat, että saivat…..mitä? Noh, sitä kuuluisaa vessapaperia! Kauppias joutui rauhoittelemaan tilannetta. Minä, minä,minä! Jotkut uhmaavat viranomaisten ohjeita ja matkustavat Lapin hiihtokeskuksiin, kun minä haluaa! Jotkut eläkeläiset eivät malta pysyä kotonaan, kun se minä, minä ei tykkää. Hei haloo, pysähdytäänpä nyt!

Koronan edessä olemme kaikki samalla viivalla. Niin herrat kuin narritkin. Jopa entinen presidenttimme ja hänen puolisonsa saivat tartunnan. Se ei katso henkilöön. Toivon ja rukoilen, että tämä katastrofi avaa meidän silmämme näkemään kuinka hauraita me kaikki olemme ja kuinka haurasta tämä meidän elämämme on. Toivon, että tämän syvän kriisin keskellä löydämme jälleen todellisen nöyryyden. Nöyryyden, joka syrjäyttää sydämemme kovuuden ja itsekkyyden niin, että lopetamme lillukanvarsissa kompuroimisemme, pikkumaisuutemme, ylpeytemme ja itsekkyytemme ja alamme oikeasti välittämään toisistamme. Emme enää tee turhia tutkintapyyntöjä vain siksi, että juuri minä satuin pahoittamaan mieleni. Opitaan hyväksymään erilaisuutemme, joka on itse asiassa rikkautta. Emme ole toisiamme parempia kukaan. Lähtökohdiltamme olemme kaikki samanlaisia virheitä tekeviä ihmisiä jokainen. Tarvitsemme anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista keskellemme ja toinen toistemme löytämistä uudelleen. Se on todellista yhteisöllisyyttä, jota tämä maailma nyt tällä hetkellä tarvitsee. 

Yhteisöllisyys lähtee aina sydämen muutoksesta kun uskallamme katsoa rehellisesti sisimpäämme ja ymmärrämme oman tilamme. Oman tilan ymmärtämisestä lähtee parannuksen teko. Alkaa muutosprosessi. Ihmiselle itselleen muutoksen aikaansaaminen voi usein olla tekemätön paikka. Tarvitsemme sydämen avartamisleikkauksen, jota kukaan ihminen ei itsessään voi tehdä. Potilas itse ei voi tehdä itselleen sydänleikkausta. Voihan sitä tietysti yrittää, mutta huonosti siinä käy. Tarvitaan sydänkirurgi, joka tietää mitä tehdä. Jeesus Kristus on Kirurgi, joka tietää miten ihmisen hengellinen sydänleikkaus tehdään. Kun Hän saa valtuudet ihmisen elämään niin muutosta alkaa tapahtua. Jo jouluevankeliumissa enkelit tiedottivat paimenille Jumalan tahdon. ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja rauha maassa ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.” Ensin Kirurgi korjaa ihmisen suhteen Jumalaan ja sitten korjataan ihmisen suhde ihmiseen. Korjauksessa Hän asettaa oman rakkautensa ihmisen sisimpään ja sillä, jumalallisella rakkaudella, ihminen voi oikeasti rakastaa Jumalaa, itseään ja sitten myös lähimmäistään siinä rinnalla. Siitä alkaa syntyä todellinen yhteisöllisyys.

Onneksi kuitenkin on löytynyt niitäkin ihmisiä, jotka tämän kriisin keskellä ovat astuneet toisen rinnalle ja auttavat erilaisissa käytännön asioissa. Se kertoo, että meillä on vielä toivoa. Eli jos on nyt paljon pahaa niin on siinä mukana jotain hyvääkin, joka toivottavasti näkyy sitten joskus vahvempana, kun tämä koko mylläkkä on ohi. Jäävuori on sulamassa. Toivottavasti.