PELOTTAA TAI SITTEN EI

Me elämme nyt erikoista aikaa. Ei koskaan minun elinaikanani ole vielä tällaista aikaa koettu. Valtioiden rajat menevät kiinni, talous horjuu henkitoreissaan, yritykset ovat ahdingossa, koulut menevät kiinni ym. ym. Ja kaikki tämä tapahtuu maailmanlaajuisesti. Pistää kyllä miettimään, että mikä tämän kaiken takana on. Yhtäkkiä maailmaan ilmestyy jokin pikku virus tyhjästä ja sotkee koko maailman tilanteen. Kaikki tuli kuin puskasta. Hyvin nopeassa tahdissa. Nyt monet miettivät tulevaisuutta, joka vaikuttaa aika pelottavalta. Mitähän tuleman pitää?

Niin, pelko. Mitä se on? Olen sitä pohtinut mielessäni. Missä pelko minussa syntyy? Noh, tietenkin minun päässäni. Pelon syntymiseen tai syntymättömyyteen vaikuttaa mielestäni moni asia. Oma menneisyyteni, asenteeni elämään, sisäinen lepo tai levottomuus, mutta myös mielikuvituksen vilkkaus tai päinvastoin. Syitä pelolle on monia muitakin. Koska pelko syntyy omassa päässäni niin voin itse myös vaikuttaa siihen, kuinka se saa minussa valtaa. Asia riippuu siitä mihin asioihin kohdistan ajatukseni. Koronan lisäksi pelon aiheita maailmasta löytyy tuhansia ja taas tuhansia. Jos elämässään haluaa pelätä niin aiheista ei ole pulaa. Terveessä mielessä pelko voi joskus olla hyväksikin sillä se voi estää meitä ryntäämästä vaarojen keskelle ja joskus on viisaampaa paeta joitakin asioita kuin ryhtyä sankariksi. Mutta miten sitten elää ilman vääränlaista pelkoa?

Otetaanpa klassinen esimerkki. Yllättävän monet pelkäävät hämähäkkejä. Hämähäkit Suomessa ovat pieniä ja vaarattomia, mutta aika monet pelkäävät niitä. Oletko koskaan ajatellut, että hämähäkki itse asiassa pelkää sinua tuhat kertaa enemmän kuin sinä sitä. Se on niin pieni, että sinä voisit nujertaa sen sormenpääsi alle ja kuitenkin sinä pelkäät sitä ehkä paniikkiin asti. Pelko syntyy mielikuvista, joita syntyy pääkoppaamme. Jotkut pelkäävät pimeää ja siellä olevia mörköjä. Noh, mitä möröt ovat? Mielikuvituksen tuotetta, jonka ihminen itse synnyttää ajatuksiinsa. Usein möröt ovat suuria ja hirveitä, karvaisia ja torahampaisia hirviöitä, jotka vaanivat meitä pimeissä nurkissa. Mutta entäs jos ne ovatkin pieniä ja vaaleanpunaisia, rusettipäisiä ja kiharatukkaisia pikkutyttöjä, jotka halaavat pimeässä nurkassa mollamaijaansa ja pelkäävät siellä itse pimeää? Molemmat ovat mielikuvituksen tuotetta, mutta kumpi aiheuttaa pelkoa ja kumpi ei?

Muutin tänne maalle vajaa kaksi vuotta sitten ja kun syksy tuli niin tajusin kuinka totaalisen pimeää täällä voi yöllä olla. Meni jonkin aikaa, että tohdin lähteä säkkipimeään metsään kävelylle. Jos antoi mielikuvitukselle valtaa, niin metsä oli täynnä kaikenlaisia mörköjä, jotka kohta hypähtävät kuusen oksalta suoraan eteeni ja syövät minut suihinsa. Mutta minkälaista siellä oikeasti on? Oikeasti siellä ei ole sen kummempaa kuin päivälläkään. Päivällä en ole koskaan nähnyt yhtään oksalta hyppäävää mörköä, en yhden yhtäkään. Sen sijaan peuroja, jäniksiä, kettuja ja erinäisiä lintuja on kyllä tullut vastaan. Mistä ne möröt tulivat siellä yöllisessä metsässä? Minun päästäni. Kun en nähnyt mitään niin mielikuvitus alkoi lentää. Sen jälkeen saatoin todeta, että se siitä. 

Kun totuin tähän pimeään niin ensimmäisenä pakkasyönä totesin, että pimeässäkin voi olla paljon valoa. Kun nostin katseeni ylös niin mitä näinkään? Tuhansia ja tuhansia tähtiä. Valopisteitä koko taivaankansi täynnä. Eikä ollut enää pelkoa. Tilalla oli rauha ja suuri ihastus siitä mitä näin. Näin universumin. Jumalan suuret teot. Kaukaiset planeetat, jotka tuikkivat yläpuolellani. Tajusin myös, että en minä ole täällä yksin. Olen suuren Luojan ja Taivaallisen Isäni sylissä koko ajan. Korona riehuu ympärillä ja ihmiset panikoivat vessapaperin perässä ja pelkäävät mikä maan piiriä kohtaa, mutta minä lepään täällä Isän sylissä ja olen turvassa. Pääkopassa ei jyllää mielikuvituksen peikot vaan siellä on Jumalan läsnäolon tuoma rauha. Maailma järkkyy, mutta minä seison Kristus-kalliolla enkä horju.Tässäkin pimeässä maailmanajassa, johon yllättäen jouduimme, on paljon valoa, kun vain sen näemme. Tuo valo on Kristus. 

Pelko tulee myös siitä, että emme näe tulevaisuuteen. Alamme etukäteen murehtimaan asioista, joita ei ehkä tulekaan. Pelko ja murehtiminen kulkevat käsi kädessä. Katsotaanpa mitä murehtiminen on. Poimin muutaman kohdan joskus pitämästäni saarnasta.

Murehtiminen on:

1.       Epäluottamuslause Jumalaa kohtaan. Kun murehdimme tulevaisuudesta niin me emme tosiasiassa silloin luota Jumalaan

2.       Synnillistä, koska se tuottaa juuri tätä pelkoa, josta puhuimme.

3.       Sairaus, joka aiheuttaa toisia sairauksia.

4.       Lainattu ongelma, jota ei voida maksaa takaisin.

5.       Asioiden hautomista. Asioiden, jotka eivät ehkä koskaan tapahdu kuitenkaan.

6.       Itse tehty ongelma, joka on surua ja jopa kuolemaa.

7.       Taakka, joka on lainattu huomiselta tai siltä jonka pitäisi se kantaa.

8.       Paino, joka tappaa liian aikaisin.

9.       Haudankaivaja, jolla ei ole myötätuntoa.

10.   Itsemurha, henkinen ja psyykkinen

11.   Tarpeetonta, se vie aikaa, joka tulisi käyttää hyödyllisiin ja arvokkaisiin asioihin.

12.   Rosvo, joka varastaa uskon, rauhan ja luottamuksen Taivaallisen Isän uskollisuuteen.

13.   Kompastuskivi toisille ihmisille.

14.   Huolehtimista tyhjästä, siitä mikä uskon silmin katsottaessa ei ole mitään tänään ja vielä vähemmän huomenna.

15.   Ennenaikainen ongelma, joka harvoin tulee Jumalaan luottavalle.

16.   Piina, joka estää siunauksen tulemisen.

17.   Orpona elämistä ilman Taivaallista Isää

18.   Rikos Jumalaa, ihmistä, luontoa ja parempaa ajattelua kohtaan.

19.   Hengellistä julmuutta itseä ja toisia kohtaan.

20.   Järjettömyyttä, sitä minkä tulee tapahtua ei voida pysäyttää huolehtimalla ja murehtimalla ja ellei se tapahdu, ei ole mitään murehtimista.

Minulla on tämä huoneentauluna itselläni. Pohditaan näitä kohdallamme sillä ei ole syytä vääränlaiseen pelkoon ja paniikkiin. Taivaallisella Isällä on viimeinen sana kaikkiin ihmiselämän asioihin. Myös tähän.