Tässä sitä taas istutaan blogia kirjoittamassa. Päivät sen kun soljuvat ja nyt on jo neljä viikkoa siitä kun reissuun lähdettiin. Monenlaisia uusia kokemuksia ja ihmisiä on tullut vastaan. Olen huomannut myös sen, että olen nukkunut täällä paljon paremmin kuin Suomessa vaikka ikkunan alla jyrää kaikenlaista isompaa ja pienempää vempainta ja yöllä koirilla on menossa paikallinen Voice of Thailand - kilpailu. Korvatulpat ovat olleet pelastukseni.
Viime lauantaina olimme Tapsan ja Sinnun kanssa beachillä melkein koko päivän. Vaikka emme Raxun kanssa olekaan varsinaisia rantaihmisiä niin oli kuitenkin mukava olla ystävien kanssa yhdessä ja jutustella niitä näitä. Heillä on vakituinen rantapaikka, jossa he käyvät ja sieltä sai vuokrata aurinkotuoleja, joita tietysti käytimme hyväksemme. Maksu oli muutama euro/tuoli ja hintaan sisältyi pyyhe ja vesipullo. Ei paha ollenkaan. Laitoin myös aurinkorasvaa, jota tarvitsen ehdottomasti auringossa kun olen herkästi palavaa sorttia. Tosin laitoin sitä vähän huolimattomasti sillä seurauksella, että illalla huomasin olevani puna-valkoinen suomalainen. Maha ja rintapieli kirjavana. Noh, mitäs siitä. Paidan alla sitä ei huomaa kukaan. Mutta harmitti tietysti ja aina kun menee peilin eteen ilman paitaa. Viimeksi minulle sattui sama juttu vuosia sitten Dubaissa, jossa oltiin ystäväni Janin kanssa. Sai Jani taas hymyä huuleen ja varmaan ajatteli, että tuo mies se ei hevillä opi. Edes vahingosta. Noh, kiva kun saa toiset nauramaan, sillä sehän on terapeuttista.
Sunnuntaiaamuna kello seitsemän nousimme monen muun suomalaisen kanssa hotelli Grandin edestä bussiin ja suunnistimme Bangkokiin, maan pääkaupunkiin. Nauroin, että Bangkokissa on 2500 kertaa enemmän ihmisiä kuin Luumäen kunnassa, jossa on n. 5000 henkeä. Siitä voi laskea, että kyseessä ei ole ihan mikään pikku kylä. Kohteita siellä oli kaksi: kiertoajelu ja Bangkok Motorbike Festival 2015, joka oli Central World - kauppakeskuksen tiloissa ja sen ulkopuolella. Kauppakeskuskaan ei ole pienimmästä päästä. Kauppoja, elokuvateatteri, ravintoloita kuudessa kerroksessa. Pinta-alaa oli sen verran, että olisi saanut olla navigaattori olla mukana. Ja hinnat sitten myös kaupunkiluokkaa. Yhden pirtelön hinnalla kaksi olisi syönyt hyvän aterian Hua Hinissa.
Moottoripyöriä oli moneen lähtöön. Olin ja uskon, että jotkut muutkin olivat odottaneet, että näyttely olisi ollut jossain isossa hallissa, mutta osastot olivat hujan hajan kolmessa eri kerroksessa ja jossain nurkassa saattoi seistä yksinäinen Honda tai jokin muu kaksi pyöräinen. Ensin tuli sellainen pieni pettymyksen poikanen kun odotukset eivät vastanneetkaan todellisuutta, mutta illemmalla alkoi tapahtua. Pikkuhiljaa kauppakeskuksen aukiolle alkoi kerääntyä mitä erilaisempia pyöriä. Yleisö alkoi tulla paikalle ja tuli tunne, että nyt ne pippalot vasta alkavat. Kohta pyöriä oli sadoittain ellei tuhansittain ja tunnelma oli noussut kattoon. Teknomusiikki pauhasi täysillä ja volyymeistä ei kukaan välittänyt. Mitä enemmän ääntä sitä parempi. Sitten kun isot Harley Davidsonit ym. saapuivat paikalle musiikkia täydensi aikamoinen koneiden jytinä, mutta meidän aikamme alkoi tulla täyteen ja edessä oli taas kolmen tunnin kotimatka, joten illan pippalot siltä osin jäivät kokematta.
Matkan aikana oppaamme ja matkan teknisenä järjestäjänä toiminut Anni, joka on naimisissa thailaisen nyrkkeilysankarin kanssa Hua Hinissa, kertoili meille monenlaista Thaimaan historiasta. Thaimaa on perustettu jo 600-luvulla ja sillä on pitkä historia. Kuninkaita on ollut iso liuta, kuka mitenkin hyvin menestynyt. Nykyinen kuningas Phumibol on jo yli kahdeksankymmentä vuotias ja on tällä hetkellä sairaalahoidossa. On silläkin kuninkaalla pitkä hallitsijakausi takana kun hänet valittiin kuninkaaksi jo hänen ollessaan pikkupoika. Hän on tällä hetkellä maailman rikkain monarkki. Hänellä on kesäpalatsi täällä Hua Hinissa ja olemme ajaneet sen ohi jo useita kertoja kun kaupungilla olemme liikkuneet. Kun kuningas kuolee niin täällä alkaakin aikamoinen poliittinen aika kun pohditaan seuraavaa kuningasta. Perimysjärjestyksessä olisi kruununprinssi, mutta hän ei ole tällä hetkellä kovin suosittu täällä johtuen hänen lukuisista naisseikkailuistaan. Suosituin olisi kolmesta prinsessasta vanhin. Parlamentti tekikin jokin aika sitten muutoksen perustuslakiin niin että tulevaisuudessa on mahdollista valita myös nainen hallitsijaksi. Tämä kertoo prinssin suosiosta täällä.Noh, onneksi minun ei tarvitse ratkoa tätä problematiikkaa nyt eikä tulevaisuudessa.
Buddhalaisuus näkyy täällä joka paikassa. Henkien majat koristavat tonttien kulmia ja oli sitten kuinka hieno pilvenpiirtäjä tahansa niin juurella saattaa kököttää koristeellinenpikku mökki. Buddhalaisuudessa henkiä on joka paikassa. Tonteilla on omat henkensä ja kun sille pitää alkaa rakentaa niin hengiltä pitää kysyä lupaa ja niitä pitää lepytellä. Majojen eteen tuodaankin ruokaa, limpparia ja jos isäntä talossa järjestää kutsut niin ensimmäinen viskiryyppy pitää viedä hengille sen majan edustalle. Majoissa sisällä saattaa olla keraamisia tai muovisia ihmishahmoja, joiden tehtävänä on palvella henkiä. Taisin jo kirjoittaakin aikaisemmin kuinka Thora-seurakunnan, jossa kävimme pastorien rukoustapahtumassa , pastori oli menetellyt kun he vuokrasivast uudet toimitilat. Tontilla oli nurkassa tällainen henkien mökki ja pastori mietti, että mitä sille voisi tehdä. Lopulta hän vei sen varastoon, jossa se sitten odotti aikaansa. Pastori jännitti, että mitä talon omistajat sanoisivat, kun huomaisivat henkien majan kadonneen, mutta kun omistajat tulivat käymään niin he eivät huomanneet koko majan puuttumista ja niin pastori sitten seuraavaksi heitti koko majan pois. Ilmeisesti kaatopaikalle. Majaa ei määräysten mukaan saa poistaa kukaan muu kuin buddhalaismunkki, jonka tulee tehdä tietyt rituaalit ja maja on sitten vietävä erityiselle henkien majojen hautausmaalle, jossa niitä sitten nököttää vieri vieressä. Minne Jeesus astuu jalallaan sieltä henkien majat lähtevät ja henget sen mukana. Aamen!
Central Worldin kulmauksessakin oli kaksi epäjumalan patsasta, joiden edessä ihmiset ihan avoimesti kävivät kumartamassa ja polttamassa suitsukkeita. Molemmille tuotiin myös kukkia. Toiselle punaisia ruusuja ja toiselle joitain keltaisia kukkia mitä lienevätkään. Toinen oli Intiastakin tuttu norsujumala ja toinen naisen näköinen. Nimiä en nyt muista. Lisäksi sain selityksen miksi autoissa, laivoissa jne. roikkuu usein kukka-amuletteja. Se johtuu siitä, että autoilla on naispuoliset henget ja niitä pitää lepyyttää. Naiset ovat kuulemma pahoja ja siksi naishenget pitää pitää tyytyväisinä, että ne varjelesisivat kolareilta ja muilta onnettomuuksilta. Pitkän matkan bussit ovat todellisia taideteoksia monivärisine maalauksineen ja värivaloineen. Raxu nimitti ne rokkibusseiksi, joka onkin aika kuvaava nimitys. Samoin useat kuorma-autot on maalattu värikkäiksi. Tämä sen takia, että nämä henget olisivat kiltisti. Hengellinen pimeys on edelleen suuri täällä Thaimaassa. Onneksi täällä Hua Hinissakin on jo monta kristillistä seurakuntaa ja ihmisiä tulee pikkuhiljaa uskoon.
Meillä suomalaisilla ei tunnu olevan minkäänlaista hajua näistä asioista. Eipä kai muillakaan länkkäreillä (länsimaisilla) . Meidän kristillisyytemme ei tunne henkivaltoja ja niiden olemassaoloa ei välttämättä tunnusteta. Niitä pidetään ns. pakanoiden asiana kun me länsimaiset ihmiset olemme jo niin sivistyneitä. Mutta itse olen eri mieltä. Eivät henkivallat ole vain ns. pakanoiden ongelma vaan kyllä ne vaikuttavat meidänkin keskellämme monin eri tavoin. Täällä henkivallat ovat todellisia ja hallitsevat ihmisten elämää monella tavoin.
Noh, nyt astuin alueelle, josta voidaan käydä loputonta keskustelua ja josta on niin montaa mieltä kuin on miestäkin. Tai naista. En siis jatka aiheesta nyt tämän pitemmälle.
Tässähän tätä juttua taas olikin. Katsotaan mitä tulevat päivät tuovat tullessaan. Ei muuta kuin hyvää aamupäivää sinne lumen keskelle. Täällä kello on 14.00 ja lämpötila siinä kolmekymmentä. Hyvillä mielin täällä ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti